Pitkäst aikaa
taas törmättiin
taas joudun katsoo surullisiin
silmiisi
en ees kuvittele
et oltais ystävii
oot liian katkera muisteleen
aikoi hyvii
Liian kauan annoin sun kärsii
joka kerta otin takas
vaik sut jätin
annoit aina anteeks
vaik sut petin
nyt itken kun toteutuu mulle
karmanlaki