Kun hapuilevin sormin tartun sinuun,
hajoat palasiksi, lasinsirpaleiksi,
kasvosi edessäni peilin lailla,
vain haavekuva, et ole lähelläni,
kun takerrun pakenevaan muistoon,
tunnen lämpösi vierelläsi,
hymyilen heikosti, sillä muistan ilmeesi,
kun lupasit ettet koskaan laskisi irti,
silloin kun vielä oli kuu ja aurinko,
elämässäni oli niin paljon muutakin,
koko olemassaoloni on vain haamu,
ikuisessa yön maailmassa,
ei ole syytä välittää onko kylmä vai kuuma,
ilta vai päivä, nyt vai huomenna,
niin kauan kuin et ole kanssani,
olen vain hapuileva keijukainen,
yhtä elossa kuin mätänevä puun varsi,
yhtä paikalla kuin kuollut sukulaisesi,
yhtä olemassa kuin sateenkaari,
vain koska kätesi ei ole omassani,
eikä polkumme ole yhteinen
(c) Selene