IRC-Galleria

huhhuh.. nyt löyty sellasta techparaa et goodbye huonokuntoset x_x mut ahh <33

Se on kai jokin sellainen tunne, sellainen jota ei noin vain voikkaan selittää. Tuo tunne ikään kuin kasvaa ajan myötä ja mukautuu joka päivään sopivaksi, se kehittyy ja se syvenee. Vaikka kuinka yrittäisit itseäsi siltä säästää, siltä suojella, löytää se silti luoksesi ja vie sinut mukanaan. Niin täynnä lupausta, ja niin täynnä surua. Onnellisuuteen johtaa loppujen lopuksi vain yksi tie, onnettomuus. Silloin kun kerran on ollut yksin, murtunut ja rikki. Silloin kun on yksin värjötellyt kylmässä ja itkenyt pimeässä, vasta silloin ymmärtää kuinka olla onnellinen. Maailma on niin täynnä epäkohtia ettei niitä edes huomaa, jossei elämäänsä tutki oikein kunnollisessa valossa. Miksi vain ihminen jota aikaisemmin on sattunut, joka aikaisemmin on itkenyt voi rakastaa? Miksi jokainen päätös ja jokainen ratkaisu jonka teemme on väärä, kunnes olemme kivuliaalla tavalla kokeneet miten se oikea tehdään? Onko olemassa kenties salainen koodi, jonka ansiosta voisimme hypätä lapsuudesta suoraan onnelliseen, ikuiseen suhteeseen, ilman välissä olevaa tuskaa? Tohdin epäillä, sillä tuskin kukaan tietäisi mitä rakkaus edes olisi, ilman sen menetystä. Menettänyt ihminen oppii arvostamaan ja rakastamaan jokaisena päivänä kuin viimeisenä. Maailma on arvaamaton ja me aivan yhtä arvaamattomia. Siltikin uskallamme luottaa toisiimme ja kaivata toisiamme, sillä sitähän se rakkaus on.... välittämistä. Eikä kukaan koskaan rakastanut voi väittää ettei olisi koskaan itkenyt... silloin tuo ihminen ei rakkautta ole koskaan kokenutkaan.
Minulla on nyt sinut, ja se riittää minulle. Tuskan kautta oppii, ettei itsestäänselvänä kannata pitää mitään, mutta silti uskallan avata sinulle pienen portin sieluuni ja sydämmeeni. Piilotan avaimen syvälle taskuusi jottei kukaan muu sitä koskaan löytäisi, sillä uskon ettei muiden tällä kertaa tarvitsekkaan. Olkoon tämä rakkaus alku paremmalle surulle, onnelliselle surulle jonka ainoat kyyneleet synnyttää matka joka välissämme on. Olkoon tämä rakkaus jonka ainoa surun hetki on se, kun en enään seinän takaa näe sinua, eikä kätesi hetkellisesti ole omassani. Sellainen olkoon tämä pieni hetki, jonka haluan kanssasi jakaa. Olen valmis avaamaan lukkoni, otatko vastaan sen ainoan avaimen?

Tuleva tsukiconin maidi.... aika omituista.. XD

1 down 4 more to go.. ja sit se on ohi!!!

Kirjotukset huomenna x_x kuolema tulee pikku hiljaa....

i survived!! hardly

tällä kertaa näin siis. Ja lontooseen on pakko lainata vanhemmilta rahaa <_< kiitos kirjotukset

p.s. pitkät hiukset kelpais ku ne ois nii paljo söpömmät

Viikonloppu = <3

jouduttiin kyl herään tänään klo 5, mut ei se sille haitannu. Asia haittas vasta ku tulin kaheksaks kouluun ja ope sanoo et meit on nii vähä et tuntei ei ookkaa.. ja nyt en ehi siis ees kotio... sillo seittemält ois ehk viel ehtiny...

ja nyt ei nähä Rikun kaa johki kolmeen viikkoon. Se surettaa, mut jostain syystä mua ei huoleta. Rikun kans mul on turvallinen tunne niin et tiedän et sen kolmen viikon päästä se odottaa mua. Iha niinku mäkin odotan sitä <3

I feel so cold,
and somewhat alone,
i can imagine,
everyone together as one,
lovers in each others arms,
but your so far away from me,
im drifting again,
drifting into uncertainty,
Is it me you want to be with,
me you want to spend your nights with,
because your the one,
i keep on waiting for,
the only one who can keep me warm