Tänään saan nauttia vapaapäivästä ja pitkästä aikaa nousin hevosen selkään, kun ei sinnekään enää montaa kuukautta pääse kapuamaan.
Ensin käytiin Empun kanssa nauttimassa metsäteiden rauhasta. Voiko mikään olla ihanampaa kuin hiljaisella metsätiellä reipas laukkapätkä ja hevosesta näkyy kuinka se nauttii joka solullaan kaikista eteenpäinvievistä askelista ja innostuneena odottaa vain sitä pientä ohjien löysäystä merkiksi sille että vielä saa vähän lisätä vauhtia. Täydellistä!!
Päätin vielä mennä Viivankin kanssa metsäilemään ja vanha rouva oli myös innoissaan. Laukatessa tuntui häviävän ikää ainakin kymmenen vuotta!!
Nyt sen sitten jo tunteekin ahterisssaan ja huomenna varmaan jaloissakin, mutta on se sen arvoista!