IRC-Galleria

☻/
/▌
/ \

kopioi tämä päiväkirjaasi 30sekunnin aikana niin
sinulle tapahtuu huomenna jotain hyvää

Kannatti ne pari viikkoa lomaa säästää, kun vihdoin niistä pääsee nauttimaan ja Pekka Poutakin lupasi niin kivan sateista että...

Niin toukokuussa ylläripyllärin jälkeen lupasin tuolle armalle miehelleni että eläimiä ei enää tule ja tuo ylläpito ponikin on korkeintaan marraskuun loppuun kun jään töistä pois...

LOPPUTULOS: Poni lähti juu, myytiin Tanskaan ja itkettää pikkutyttöjä siellä ovelilla tempauksillaan... Noh taloon tuli uusi hevonen ja kaiken lisäksi OMA!!

Eli näin, nyt on kolme hevosta tässä taloudessa, mutta on se kyllä hieno tapaus. Meidän oma 1-v Antaro, andalusialainen rääpäle.

Vielä oon satulaan päässyt, tosin housut täytyy avata heti kun pääse selkään, nyt ei sekään enää auta, täytyy keksiä jotkut muut housut tuohon urheiluun...

Viikon päästä tuleekin nuo jenkkiläiset vastavierailulle kun siellä oltiin alkukesästä pari viikkoa, siinä se aika hurahtaakin.


--
"Niin ootko sä nyt ostanu sen Antin itselles?"
"No olen."
"No mitä sä siit maksoit?"
"PIIP euroa"
"Turha edes kysyä miten sä niit ehdit hoitaa, siihen on kuitenki taas hyvä selitys"
"Joo on"

Tänään saan nauttia vapaapäivästä ja pitkästä aikaa nousin hevosen selkään, kun ei sinnekään enää montaa kuukautta pääse kapuamaan.

Ensin käytiin Empun kanssa nauttimassa metsäteiden rauhasta. Voiko mikään olla ihanampaa kuin hiljaisella metsätiellä reipas laukkapätkä ja hevosesta näkyy kuinka se nauttii joka solullaan kaikista eteenpäinvievistä askelista ja innostuneena odottaa vain sitä pientä ohjien löysäystä merkiksi sille että vielä saa vähän lisätä vauhtia. Täydellistä!!

Päätin vielä mennä Viivankin kanssa metsäilemään ja vanha rouva oli myös innoissaan. Laukatessa tuntui häviävän ikää ainakin kymmenen vuotta!!

Nyt sen sitten jo tunteekin ahterisssaan ja huomenna varmaan jaloissakin, mutta on se sen arvoista!

Ihan kuinka vaan, alkaa ottamamaan kupoliin se, että ruuan ylösnousemukseen menee vähemmän aikaa kuin sen mahaan saaminen, etenkin jos on vielä maksanut siitä ilosta että saa kunnon aterian...

Hevoset pääsi tänään isommalle laitumelle ja olivat kovin tyytyväisen näköisiä apilat suupielessä.

Onneksi huomenna pääsee pikkulomalle, lähdetään ajamaan Ähtärin suuntaan ja vietetään pitkä viikonloppu Tuurissa, elukkapuistossa ja mitä muuta tuolla nyt sitten voisi olla.

Vielä kun pääsisi kotiin tänä iltana työmaalta, vielä joitain tunteja, aaargghhh...!!!!!!

Tunnustaudun olevani maailman laiskin päiväkirjan kirjoittaja...

Nyt tuntuu vaan vihdoin olevan aikaa kun hevoset viettää kesälomaa laitumella ja itse olen päässyt oikein aamuvuoroon ja ihmisten aikaan kotiin...

Mutta paljon on uutta ja jännää elämässä, tästä se ei voi kuin parantua koko ajan!

Miten ihminen voikaan olla niin innoissaan, hurmiossa, kyyneleet silmissä nähdessään jotain ihmeellistä joka mullistaa koko maailman, on vasta 7,5cm pitkä, mutta jolla on pieni vimmatusti sykkivä sydän ja kova halu päästä tähän maailmaan kun aika on oikea. Varmasti koimme tänään yhden elämämme tärkeimmistä ja mieleenpainuvimmista hetkistä.

rakastan elämää!

On olemassa hyvää tuuria, huonoa tuuria ja erittäin huonoa tuuria... Mulla on selvästi ollut tätä viimeistä nyt jonkin aikaa...

Viime viikon maanantaina kompastuin töissä, löin pääni ovenkarmiin oikein kunnolla, lopputuloksena haljennut huuli ja aivotärähdys! sairaslomaa hela veckan.

Tällä viikolla taas töihin, maanantaina oli nenä vähän tukkoinen, tiistaina kun tulin töistä kotiin niin kurkku ja nenä täysin tukossa, kuumetta reippasti yli kolmekasin. Keskiviikkona tohtorille kun ei enää lähtenyt ääntä kurkusta, henki ei kulkenut nenän kautta ja joka paikkaa särki, lopputuloksena angiina ja poskiontelontulehdus, alkava korvatulehdus ja sairaslomaa loppuviikko...

Ilmeisesti omaan jonkin sortin työmoraalin meinaan hävetti ilmoittaa töihin että taas ollaan kipeenä, nähdään maanantaina...

Jos jotain positiivista täytyy tästä hakea, niin useamman tunnin irc-galleriassa pyörimisen jälkeen olin löytänyt täältä monta vanhaa tuttua ja sain omia kuvia päivitettyä ja lisättyä.

ja taas takaisin vällyjen alle!

Vihdoin vapaapäivä ja vettä tihuttanut koko päivän... Sitkeänä sissinä päätin kuitenkin molemmat karvakorvat liikuttaa.

Empun kanssa käytiin kävelemässä metsäpoluilla, neidillä kun tuo jalka vieläkin on vähän turvonnut impparista, liikkuu kuitenkin puhtaasti ja virtaa on! Ja vartti taisteltiin minimaalisen pienen, sulan ojan edessä, kun "TÄSTÄ-EI-KERTAKAIKKIAAN-VOI-MENNÄ-YLI!!!" Erävoitto mulle, mentiin lopulta yli, mutta sellaisella tiikeri-loikalla et hyvä että mamma pysyi kyydissä.

Jätin kanssa ajattelin oikein työskennellä pellolla, eka erä Jätti 6, Laa-Di-Daa 0!! Miten hevonen voi ympyrälläkin olla niin vino?? Vika oli kyllä kuskissa joka helpolla jää roikkumaan ulko-ohjaan.

Komeiden pukki-laukkojen jälkeen homma alkoi toimia ja vanhus oli kerrassaan upea!! Taas muistui mieleen miksi kannatti hankkia itselleen vanhempi opetusmestari, joka korjaa automaattisesti kuskin virheitä ja antaa paljon anteeksi. Tietysti kuskin kustannuksella on mukava myös pilailla.

Ahkera tyttönä meikäläinen vielä väsäsi ison kattilan siskonmakkarasoppaa ja hyvvee oli!

Huomenna taas työmaalle, mieluummin sitä ratsastelisi pisin puskia, vaikka sitten räntäsateessa!

Uteliaisuus vei voiton ja oli pakko liittyä joukkoon vaihtelevaan eli IRC-Galleriaan...

Jos jotain pitää itsestä kertoa niin se on varmaa että "mainonnan uhri" on oikea nimike minulle. Nimittäin jos olet telkussa nähnyt mainostettavan WC-Duck "surffaaja-wc-raikastinta" niin kyllä, minä ostin sellaisen, oli niin sympaattisen näköinen tekele!

Oma "hulppea" kahden hevosen tallini on muuttunut sairastalliksi; Empulla on imppari ja sulfakuuri siihen, Jätillä silmätulehdus ja niin ikään lääkitys päällä. Reijo-kani taitaa olla ainut terve siinä porukassa, ellei henkistä puolta lasketa mukaan...

Yksitoista tuntia töitä takana, voi kun saisi samanlaiset yöunetkin, mutta se jää haaveeksi!