IRC-Galleria

On ollut raskasta käsittää sitä, miten nykyihmisen tila on rappeutunut.
On jo vuosia puhuttu muun maailman Amerikoitumisesta, käytetty Niken lenkkareita ja juotu kokista jotka ovat olleet ilmiön alkusoittoa. Nykypäivänä joudutaan pian Suomessakin laitteilla koulussa aseita pois harjaamaan tämän mallin kukoistaessa. Miksi ihmeessä vapaan kasvatuksen sukupolvi voi näin huonosti? Onko se henkinen rajojenlaitto tai laitattamattomuus muuttanut ihmisluonnetta niin pahasti vai onko kysymys tietokonepelien vallattomasta väkivallasta, joka loppupeleissä on annettu terveille ihmisille ajanvietteeksi ja aggressionpurkutoiminnaksi?

Käsite ryntää aivolohkoista ulos - kysymyksessä on arkipako ja kaikki ovat lähdössä tähän evakkoon.
Nykymaailma vaatimuksineen ajaa ihmisiä ahtaalle. Pimennosta juoksee stressi kuin villi härkä suoraan ihmiskuntaa päin. Ei ole olemassa tahoa, joka ottaisi vastuuta siitä mitä ihmiskunnassa tapahtuu. Syrjäytyneet ja masentuneet, yksin jääneet nuoret ihmiset ( ja vanhemmatkin) pakenevat yön pikkutunteihin arkea pakoon tai antautuvat unen surulliseen huntuun yhä useammin kunnes heidän päänsä on nukkumisesta kipeä.
Ihmiset eivät enää sano rakastavansa toisiaan, välittävänsä, halaa ystäviään.

Muista sitä tosiasiaa että jokainen ihmiselämä on tärkeä.
Useat meistä muistavat tuon pikkuasian vasta seistessään kuolleen rakkaansa arkun vierellä ja todeten ettei tehnyt parastaan.
Itsemurha on teoista itsekkäin. Miksi ihmisen on pakko uhata omaa henkeään masennuksen syvässä alhossa hakematta apua niistä tahoista joita yhteiskunta löyhästi ylläpitää?
Kuinka moni rakas ihminen olisi valmis juoksemaan luoksesi ja ottamaan sinulta murhenäytelmän päätyökalun pois?
Isäsi?
Äitisi? Sisarukseksi?
Se naapurin poika tai tyttö, joka rakasti sinua vuosia?
Se ystävä, jolle tarjosit nälkään suklaapatukan viime viikolla?
Elämä ei mene niinkuin lännenleffoissa, patapum ja Clint Itäkorpi nousee ketsupista ensi elokuvassa vahingoittumattomana taputtamaan Madamen takapuolta.

Ihmiset hei - Elämällä voi tehdä mitä vain. Sitä ei ole pakko päättää.
Sen suuntaa voi muuttaa, niinkuin joen virtaussuunnan voi kääntää päinvastaiseksi.. mutta siihen tarvitaan armotonta työtä. Työtä, jota osa huopuneista ihmisistä tässä maailmassa vihaa ja inhoaa.
Mutta se on niin tarpeellista, pelottavan tarpeellista.
Kun menet tänä iltana tai päivänä nukkumaan, kysy itseltäsi teitkö kaikkesi hyvän päivän tai yön eteen. Jos vastaat et, kysy itseltäsi miksi ja tee kuten mielesi vastaa seuraavana päivänä.
Kun et enää tarvitse sitä kysymystä mieleesi vaan voit sulkea silmäsi hymyillen, olet onnistunut.
Me emme ole muurahaisia. Me olemme ihmisiä. Ja ihmisen sydän kertoo meille enemmän kuin viikon kymmenen uutiset tai kuukauden seiskat.

Minä itse olen välivuoden malli, isäni on syntynyt vuonna -46 ja siitä syystä olen saanut tietynlaisen kotikasvatuksen josta osasta voin olla kiitollinen. Sanon osasta, sillä Suomalaisen miehen ja naisen kostea mielenhauta ei ole syy olla kiitollinen mutta onneksi se on mennyttä elämää.
Näe värit maailmassasi, tunne tuulenvire ihollasi kun kävelet töihin.
Tanssi hetki ja tunne äänen rytmi kehossasi.
Kyllä sinä pystyt siihen - minäkin pystyin.