IRC-Galleria

Oli kerran kevät, jo lähellä joulua.
Saanko mä valmiiksi elämäni koulua.
Tuli yö tuli päivä
valkeni viimein aamun häivä.
Tutkimus retkellä pilven päällä
katselin elämää maassa täällä.

Rakastuin mä kuvajaiseen joka veden pinnasta takaani heijastui.
Kurkotin käteni kohti kuvajaista, tuota näkyä niin jumalaista,
En tiennyt mä sanoja tunteitani antaa,
tahdoin sydämessäni häntä kantaa.

Ja sitten minä putosin.
Alla jylhän taivaan ja välissä maan,
mä sanoin sanani täysin turhaan.
Niinkuin he sanovat,
Ei taivaasta tipahtaminen satu niin paljon
kuin iskusta selviäminen.

Nyt minä ojennan palaneen käteni
palaneet ovat myös minun siipeni
näe käteni, rakkaani mun
yhä uudestaan suhun ihastun.
Katso mua silmiin,
kanna mut pois
Ihan kuin kohtalo tapahtua vois.