IRC-Galleria

Valon hetket jäävät aina varjoihin pimeyden
Ja vielä koittaa aika jolloin alkaa yö ikuinen
Valon surma, varjon voitto ja katso, osat kääntyvät
Ei enää ylimielisten halveksuvia katseita

Ei enää tekopyhyyttä
Saamme kulkea niin kuin on tarkoitettu

Kuulkaa hiljaisuutta, kaikonneet ovat heidän turhat sanansa
Nyt orpoina seisotte, vaikka luulitte olevanne niin mahtavia

Missä on ylpeytenne nyt?
Kadonnut on valtanne, jäänyt alle varjon
Mutta meidän aikamme on vasta alkanut
ja me tuomme takaisin sen mikä meille kuuluu

Alati kasvava on joukkomme varjo
ja sinne me rakennamme valtakuntamme

Ei enää tekopyhyyttä
...ja pimeys laskeutui