... naapurit riemastuvat ja menevät tekemään musta valituksen... Mä oon puhallellu ja saanu jonkunlaisia ääniä tosta mun poikkihuilusta aikaan. Tosin se on vielä mun serkun poikkuhuilu, koska mä en oo maksanu sille vielä rahoja... Mä löysin jo korkeita ääniä siitä. Jonkun verran soittelin ja opettelin nuotteja. Kuitenkin vinguttelin perstuntumalla Lintu Sinisen Florinnan laulua tolla pillillä. Ihanaa.
Mä näin sen kilpikonnan ja ne kaks kissaakin. Toinen niistä kissoista on ihan tautisen paksu. Tosin se näyttää Karviselle. On se kyllä sulostuttavaa.
Joops. Eilisestä sen verran, että yhdestä mielenkiintoisesta pissanhajustakin jaksettiin jaaritella... Ei siitä sen enempiä. Mutta kumminkin, mua ainakin ällöttäis... ... jos siis haisisin semmoselle. Hihii.
Kuuma. Aivot sulaa oikeesti. Mun piti pestä pyykkiä ja mun piti hakee kaupasta eväitä ja mun piti yhtä, jos toista, mut sille tielle ne jäi, ku mä oon puhallellu tota poikkihuilua. Vielä pitäis satsata nuottitelineeseen, mutta mutta... Koska poikkihuilua soitetaan oikeesti seisten. No, voin mä istuksia tuolilla ja pitää nuotteja aivan hyvin tolleen silmien etäisyydellä. Kuitenkaan poikkihuilun tiellä ei saa olla esteitä silleen, et mä mahdun soittamaan.... Vähän huono ilmaisu, mutta jotain sinne päin, mitä mä tarkotan.
Mä meen laittamaan paahtoleipää itselleni. Hyvää vointia ja hyvää yötä kaikille tasapuolisesti.