Nyt se on... Hetken aikaa, vaikka nollakeli onkin tuolla ulkona. Ilma riippuu ja roikkuu... Piti käydä tuolla keskustassa chillailemassa ja päämääränä oikeestaan ei ollu mikään. Kunhan kattelin. Niin ja kävin tietty... Kavereitakin kattomassa. Nyt vois sitten suunnilleen plösöttyä sohvalle, ku ei tarvii hirveesti koulujuttuja... No, sitä yhtä proggista vähän pitää tutkailla ja väännellä ja käännellä, jos siihen sais juttuu tulee oikeen kunnolla. Mä kokoon siitä sillisalaatin ja lopuks sen hienon version. No jjooo... Ehkä mä mielummin meen sauvakävelylle metsään, ku plösähdän sohvalle.... Homehtuminen hapertaa... Onhan se selvää, ku leivän jätät viikoks johonkin pussiin ja etkä syö sitä pois, ni tietty niin tapahtuu. Toisaalta voi katastella mikrosienien väriloistoa siitä leivän pinnalta. Toisaalta ne on yhtä harmaita, ku tää ilma. Thöh, jessusmaaria. Varmaan jengi nauraa taas mun hienolle verbaaliselle oksennukselle.
Mut ei kai mun muuta pitäny sanoa... Erityisempää, ku ei oo tapahtunukkaan mitään erityistä. No jaa. <jännä> No, Applella ja Ciscolla kauhee kahina siitä iPhonen nimestä... Mikä lie sotku siitäkin tulee. Jää vaan nähtäväksi.
Nyt meen... Lämmittämään loput eilisestä soijabolognesesta ja sitten ne loput ruispastat siitä kattilasta. "Harakka, harakka huttua keitti, hännällänsä hämmenti.... Itse nokki kattilasta...."
Nakit paukkuu kattilaan ja katit naukuu Nakkilassa... "Mikä toi oli muka?" "Aika vitun outoo." "No, elämä on. "
Voikaa hyvin. Piristäkää itsejämme huolimatta siitä, että on harmaa ilma. Ja lohtuna tuo sekin, että ainahan se aurinko jossakin on, vaikka täällä se ei paistaisikaan. <viittaus>