Nyt ainakin nautin sitruunan makuisesta proteiinipatukasta, mandariinista ja appelsiinista.Päivä taitaa olla nyt pidempi, kuin tuossa joku aika sitten. Upeeta. Juhannusta kohden siis ollaan menossa.
Onneks ollaan sitä ennen bikinikondiksessa ja voi ostaa tyylikkäitä kuteita kaupasta. Tai jos äiti kutois tai virkkais mulle jotain kivaa päälle pistettävää. Kaikkein nastinta on se, ku on löytäny liikkumisen todellisen ilon. Se ei oo semmosta pakkopullaa, niinku joskus aikanansa.Leuat tuli ihan sairaan kipeeks, ku mä läykytin monta tuntia jotain jenkkipurkkamälliä. Siinä oli minttupurkkaa ja jotain mansikkaa sekaisin. Suunnilleen Paketti kerralla suuhun-mentaliteetilla. Parasta on meinaan ne yli lärvin menevät purkkapallot. Ihan, ku elämässä ei olis muuta sisältöä, ku purkkapallojen tekeminen.
No, on mulla värikäs elämä. Upeet harrastukset ja ihanat opiskelut ja kaikki opinnäytetöineen ja muine hässäköineen. Tietty kivoineen pienineen rästitentteineen, ku meinaa ekalla kerralla kompastua kengännauhaan taikka joku on liimannu mut pikaliimalla (Locktite) persuuksista kiinni penkkiin. No, oikeesti mulla ei oo ollu, ku ehkä kerran tähän asti tän koulutuksen aikana rästitentti. Inssikoulussa niitä tuli väsättyä ihan riittämiin. Sitte saikin riittää se lystinpito. Ei jaksa hakata päätään teräsbetoniin jonkun integraalilaskujutun takia tai Lablace-muunnoksien takia. Ei enää ikinä. Voiskin laskea, kuinka paljon teräsbetonissä värähtelee kaikkien aineiden yksikkökopit ja kiteet, ku mättää päätänsä täysiä semmoseen seinään. Enpä taida enää kapsauttaa kaaliani kahta kertaa Karjalan petäjään. Kerta riitti jo viiden vuoden tekussa munimisen jälkeen. On olemassa helpompiakin ratkaisuja, ku yrittää päästä läpi teräsbetonista ja voi vaan tuntea, miten hirveetä on ollu elää talvisodan aikana. Yhtä taistelua ja painajaisia. Onneksi ei enää. Ei oo pakko siis mennä siitä, missä varmasti sattuu, ettei pysty kävelee. Jos on olemassa pitkospuut suonsilmäkkeen laitamilla, ni miksi oikaisen suonsilmästä, ku helpommallakin pääsee, vaikka matka olisi pidempi. Mut tietty yrittää kannattaa, koska jos ei mitään anna, ni ei se otakkaan. Tietty jossakin määrin on lupa olla herkkä. Ei ole pakko olla kivettynyt sissi, joka puskee läpi tosissaan vaikka sen teräsbetonin. Tai niin semmonen, että joustaa, ku purkka. Venyy ja paukkuu... Kaikilla meillä on mittamme. Sitten, ku menee liian överiksi, sit vaan menee yli. Ihan, ku kiehuva maito kattilassa kuohuu hellalle, jos ei tulla levyä pienentämään ja vispaamaan se kaakao sinne sekaan. Tietty on myös lupa suuttuakin, kun sille tulee tarve. Toistaiseksi vielä on pysynyt rauha maassa ja se sais olla jatkumo. Yrittäis vaan olla sovinnallinen ja diplomaattinen kaikin keinoin. Ja on totta, ettei kaikkia voi miellyttää, mutta siihen pyritään.
Mä taidan mennä... Ennen noita iltaopintoja käydä kaupasta hakemassa uuden tuoksukynttilän, ku toi appelsiini on jo poltettu loppuun.
Voikaahan hyvin. Nauttikaa kauniista päivästä. Siitä saadaan lisää voimia. Ja auringosta. Eletään sopusoinnussa. <viittaus> Moido!