IRC-Galleria

Hyvin voi sanoa, että karamellit on ollu kohta kolme kuukautta kaupan hyllyssä... Tais olla joskus marraskuussa, lokakuun lopussa, ku aloin pienentämään noita suklaaostoksia. Sitäpaitsi verisuonet vinkuu. Siinä olis oppia kerrakseen.

Lisäää terveystietoa kouluihin, joka paikkaan. Ei paina mitään.

Mä voisin sanoa pari valittua sanaa muutamille, mut en viitsikkään. Annan olla omassa arvossaan. Tulee vaan stressi tyhjänpäiväisyyksistä. Hulluutensa kullakin. Sen sijaan mä voisin vaikka tehdä Vihreistä niityistä oman sovelluksen ja laulaa Topi Sorsakosken kanssa, mutta niin, että mä laulan kakkosäänen siihen kipaleeseen. Meneehän se silleenkin. Järjen voi ottaa käteen ja kattoa, mitä sieltä löytyy. <jännä> Ja se on totuus.

No, päivä alkaa Herballa ja sen jälkeen sauvakävelylle tuonne purtsille vaikkapa kuuden kilsan lenkille. Ahh... Mä niin odotan, et pääsee taas vesijumppaan. Hum! Ei mitään litkutusta, vaan kunnon jumppa. Viimeekskin tuli ihan törkeen kuuma, vaikka altaassa oltiin. Meen kamujen kanssa sinne. Ja vyötärön ympärys senkun kapenee. Repikää siitä. Niin... Päivällä tietty ajattelin hakea salaattikamat kaupasta. Karamellit on kohta kolme kuukautta saaneet olla omassa onnessaan siellä kaupan hyllyllä. Mä löysin jotain parempaa. Minitomaatit, joita on tullu syötyä, että oli pakko pitää parin päivän tauko. Syy oli se, että sain suuhuni pari aftaa.... Ei kiva.

Kesää kohti...

Voikaa hyvin. <viittaus> Heippa.

Kuus raitaa laitoin omaa tavaraa sen Aikakoneen Odota-biisin päälle ja aivan mahtava tuli. No, vielä mahtavempi olis tullu, jos mulla olis se kiittis apuvälineenä, mutta onneksi siinä softassa voi käyttää näppäimiä tavallaan kiittiksenä. No, sitten myöhemmin.

Mä meen taas... Soittamaan ja kavereiden kanssa Skypeen. Joten hei hei! <viittaus>

Mulla ei olis ollu muuta tekemistä.

Mä raiskaan valmiita biisejä GarageBandilla ja soitan nokkiksella sovitukset ja sen jälkeen vedän tavallaan syntikalla noit raitoi vähän. Mulla on näppäimen syntikkana, että voin soittaa raitoja. Heh! Olipa kumma molkotus. No, raiskauksen alla on menossa Aikakoneen Odota. Yhet taustat sitten soita poikkihuilulla siihen, ni kyl tulee sairaan hieno oikeesti, vaikka ite kehunkin. <jännä> Mä oon jo neljä tuntia soittanu huilulla, nii luulis, et naapureiden korvat menee...

Sitä sattuu. Kohta toi on valmis.

Meen jatkamaan. Moikka! <viittaus>

Mä katoin viikonloppuna MacWorldejä, ku tuli San Franciscosta ja se puhelin julkistettiin. Nokia taitaa vaihtua iPhoneen ja heti paikalla, ku tulee Suomen markkinoille. Hitsit, et mun aivot säkenöi sateenkaaren väreistä, ku katoin sitä puhelimen scrollausta ja että siinä on kosketusnäyttö ja kaikki hunajat. Näppäimiä ei laisinkaan. Sit siinä on kunnon nettiselain, ei mikään töksivä WAP-kökkö, missä on vielä ihan kökkö graffa ja pagejen aploudit ja brausaukset kestää törkeen kauan.

Jees jees... Pitää kai liueta tästä tekemäään jotain älykästä. Skriivaamaan portfoliota ja muuta semmosta.

Että hei hei! Voikaa hyvin. <viittaus>

Nyt se on... Hetken aikaa, vaikka nollakeli onkin tuolla ulkona. Ilma riippuu ja roikkuu... Piti käydä tuolla keskustassa chillailemassa ja päämääränä oikeestaan ei ollu mikään. Kunhan kattelin. Niin ja kävin tietty... Kavereitakin kattomassa. Nyt vois sitten suunnilleen plösöttyä sohvalle, ku ei tarvii hirveesti koulujuttuja... No, sitä yhtä proggista vähän pitää tutkailla ja väännellä ja käännellä, jos siihen sais juttuu tulee oikeen kunnolla. Mä kokoon siitä sillisalaatin ja lopuks sen hienon version. No jjooo... Ehkä mä mielummin meen sauvakävelylle metsään, ku plösähdän sohvalle.... Homehtuminen hapertaa... Onhan se selvää, ku leivän jätät viikoks johonkin pussiin ja etkä syö sitä pois, ni tietty niin tapahtuu. Toisaalta voi katastella mikrosienien väriloistoa siitä leivän pinnalta. Toisaalta ne on yhtä harmaita, ku tää ilma. Thöh, jessusmaaria. Varmaan jengi nauraa taas mun hienolle verbaaliselle oksennukselle.

Mut ei kai mun muuta pitäny sanoa... Erityisempää, ku ei oo tapahtunukkaan mitään erityistä. No jaa. <jännä> No, Applella ja Ciscolla kauhee kahina siitä iPhonen nimestä... Mikä lie sotku siitäkin tulee. Jää vaan nähtäväksi.

Nyt meen... Lämmittämään loput eilisestä soijabolognesesta ja sitten ne loput ruispastat siitä kattilasta. "Harakka, harakka huttua keitti, hännällänsä hämmenti.... Itse nokki kattilasta...."

Nakit paukkuu kattilaan ja katit naukuu Nakkilassa... "Mikä toi oli muka?" "Aika vitun outoo." "No, elämä on. "

Voikaa hyvin. Piristäkää itsejämme huolimatta siitä, että on harmaa ilma. Ja lohtuna tuo sekin, että ainahan se aurinko jossakin on, vaikka täällä se ei paistaisikaan. <viittaus>

Se oli sitten siinä. Eka viikko kevätlukukaudesta koulua jo käyty. Tai käyty ja käyty, ku puolet viikosta on vapaata... <jännä> No, joo. Pari lyhyttä päivää ja se oli oikeestaan siinä se töräys uutta oppia. Mä muuten tuossa tuumailin. Huikeeta! Ens vuonna ollaan jo huikeesti käyty kouluja ja opintopisteitä senkun karissut tuon tuostakin tuonne opintosuorituksiin. Tänä keväänä ollaan ikäänkuin puolessa välissä opintoja. Mutta ei tuo koulunkäynti vielä tuohon tyssää... Tietä on edessä vielä monta kilometriä ja se vie pitkälle, ainakin toivottavasti. Sitähän voi löytyä ties mistä. Mutta joo... Suunnitelmissa on kummiskin itselläni jotain... No, tutkija tai opettaja tai jotain. Tältä mun opiskelemaltani alalta jotain. Vaikkapa se terveystieteet ja sivuaineena pedagogiikka ja kasvatustieteen puolelta jotain... No, liikaa ei kande ahnehtia ja tiedän itsekin, että ahneella on aika kakka loppu. Kaikki on mielenkiintoista ja kiehtovaa. Mageeta olla niin monen asian parissa... Sitku kaikki on oikeestaan mielekästä ja mielenkiintoista ja semmosta, missä oikeesti viihtyy ja diggaa siitä hommasta, ni sitte on kauhee pähkääminen, mihin nurkkaan menis seuraavaks vai jääkö keskelle ja purkaa sitä kautta noita analyysejä. "Sitten musta tulee iso, ku mä oon ollu koulussa." Lasten totuuksia. Jotenkin herttaista... "ÄITI, VAIKKA MÄ OLIN KUINKA HILJAA, NI NE HERÄS KUITENKIN!!!!!" Hautuumaalla kuultua. Toinen satsi lasten totuuksia. Pitkä tarina.

Analysointi ja asioiden punnitseminen ei oo vaikeeta. Tietty niihin tarvii omanlaisen filosofian, mutta filosofiaankin tarvii ajattelukykyä, nokkeluutta ja avarakatseisuutta. Ja oon varmaan miljoonaan kertaan sanonut, että kaikki oikeestaan lähtee erilaisuuden hyväksymisestä, mutta myös oman itsensä hyväksymisestä. Ja kun kaikkia asioita tarkastellaan ja tutkaillaan. Eihän kivikään oo aina pyöreä. Siinä on kulmia, erilaisia värejä... Niitä kivilajikkeitakin on olemassa eri kovuusasteella, riippuen tietty siitäkin, missä ja mistä ne on muodostunut. Kaikkien elementtien - mutta myös ihmisten kanssa tullaan vuorovaikutteisesti toimeen, ku osaa ottaa neutraalin asenteen. Toisaalta sen toisenkin pitää antaa vastavuoroisesti sulle kunnioitusta, mitä sä annat vastavuoroisesti sille kaverille. Ja niin. Arvostuksen anto ihmiselle on oikeestaan molemminpuolista. Vähän vaikeeta varmasti antaa toiselle arvoa, jos se ei kunnioita sun juttuja, esimerkiks opiskelua tai duunintekoa. Samalla täytyy myös ajatella asioita, joista voi helposti tulla riita, niinpä kavereiden kanssa ei pitäis keskustella semmosista. Vakaumusasiat on yksiä semmosia herkkiä keskustelun aiheita ja niistä voi oikeesti tulla riita. Isokin, jos ei toiset/toinen kuuntele sun asioita ja on pänkkis. Onpas vuorovaikutus omalla tavalla moninaista. No, okkeijj... Esimerkiks kemiassa tiedetään, ku joku atomi poukkaa yhteen suuntaan, ni se tönäsee toista. Sit on Härdellö Crosso valmis... Esimerkiks ihmisten väliset riidat, jotka oikeestaan alkaa sillä toisten/toisen tyypin töykkimisestä.. Tai iham mistä vaan. Me ihmisetkin ollaan omalla tavalla atomeja, jotka menee joka suuntaan, kun vapaaksi päästään. <jännä> Olipa outo selitys tuolle. Miten muutenkaan sen olis voinu muodostaa omanlaiseen, dekoratiiviseenkin muotoon ja että asia on vielä ymmärrettävissä? Hei! Lähetääks vielä roolitarkasteluun? Joo, hei... No, ei vainenkaan. Ai että, mä rakastan tätä aihetta. Mut joo. Mä ajoin vähän ruohonjuuritasonkin ajattelua, joka on varmasti iskostunut tuonne selkärankaan.

Mut joo. Itsetunto ja omanlainen kasvaminen tuo kivoja pikku säväyksiä, kaikkia asioita tosissaan voi oppia maailmaa ja kirjallisuutta tarkastelemalla. <jännä> Nytkin löytyy mulla Keltikangas-Järvisen kirjallisuutta hyllystä, ku lainasin kirjastosta ison pinon kirjoittaakseni muutamaa viittausta mun yhteen tsydeemiin. Ahhh... Mä oon tänään jotenkin niin filosofisella tuulella. Mä jaksan halkoa hiuksia, mä jaksan jauhaa jonkun asian parissa... No, ei ne ihmiset mua lähipiirissä turhaan sano tutkijaksi... Kai... No, en viitsi enempää jauhaa tuota. Kohta mä saan kuitenkin taas noottia, että "Onksun aina pakko selittää ja käsitellä asioita niin hienosti, hiuksia halkoen ja tieteellisesti?". Mä vaan oon semmonen ihminen. Yhtä hyvin mäkin voin kysellä, et "Onksun pakko aina...?" No, en viitsi esimerkkiä laittaa... No, onks tää sitte muka jotain väritöntä juttua? No, mun itseni mielestä tässä jutussa on aika paljonkin värejä. Sitäpaitsi aika hio timantit.

Kertokaas joku mulle, koska on taas Paasitornissa filosofiatapahtuma? Mä tuun heti messiin. Olin viimeekski. Ja oli pirun hyvä keskustelu kertakaikkiaan. Ihan kaikesta.

No joo. Jotta tää ei taas menisi pitkälliseksi filosofoinniksi, niin poistun täältä tältä erää. Pitää laittaa tuohon hiilityöhön fiksatiivit, että se pysyy kunnossa.

Voikaa hyvin ja pohdiskelkaa. Se kannattaa. <viittaus>

Joo... Talvi on. Ainakin hetken. Mielettömän liukasta. Koululla oon, ku toin yhen tehtävän ja nyt meinaan kohta puoliin mennä kotio tekemään ne pari muuta pikkutehtävää vielä. Tosin kaupan kautta. Minitomaatteja on pakko saada...

Mut joo. Pitää mennä. Moikka! <viittaus>

Naisten kymppikin on maksettu ja valtakunnassa kaikki hyvin.