IRC-Galleria

Näin käy taas päälleni yö, kun sudet lampaita syö
Ja pienet pirut nurkissani pihisee
Yö peilin eteeni tuo ja näen silmäni nuo
Kyllä susi aina suden tuntee

Seinilläni varjot jälleen hiljaa huohottaa
Tummat siivet mua syliin kutsuu taas
Silti polvistua en tahdo, vielä antaudu en
En ennen kuin kynä tai mies katkeaa

kertosäe:
Ja kun sä olet liian ylpee, etkä osaa luovuttaa
Sun täytyy loppuun asti aina yrittää
Ehkä jonain yönä vielä kaiken selvemmin sä näät
Kunhan silmäsi tottuu vain
Tähän hämärään

Tämä ruumis on kuin talo, joka hiljaa lahoaa
Lauta laudalta sen seinät revitään
Joko antanut on kaiken, joko rivi viimeinen
Tänä yönä tälle paperille jää

Oi Jumalani, miksi niin levottoman teit
Miksi laitoit yksin myrskyyn kulkemaan
Annoit kynän, annoit käden, annoit tyhjän paperin
Joka sokealta vaatii sanojaan



Niin jatkuu jäätävä yö, ja silti pistettä en lyö
Vaikka sudet vain jatkaa juhliaan
Ja kun silmiin suoraan katson kasvoja kalpeita
Tiedän yö taas lähempänä kuolemaa