Ei kyllä edes ole, otsikoita on vain oikeasti ihan helevetin vaikea keksiä... Pitääkö niitä keksiä, varmaankin, en tiiä...
Niinhän siinä sitten taas yllättäin eilen kävi, että piti alkaa läträämään ja piti aamuun asti vielä muka härpättää. Kyllä työporukassa kittaaminen voi sitten olla hauskaa (ai voi vai?)
Vaikka eipä silti, siinä vaiheessa kun otettiin oluet ja mentiin jatkamaan iltaa rantaan, sattui mystisiä. Jostain puskasta mönki ehkä kolmekymppinen kaveri seurueeseen, jota kukaan ei tuntenut, mutta janoinen se tuntui olevan, ja nimekseen kertoi Eeron. Siitä ei sen enempää, totean vain, että outoa se oli siltikin...
Mistä muuten huomaa että on kesä? Minäkin kelpaisin jokatoiselle vastaantulevalle ihmiselle, hämmentävää, mutta taas toisaalta, olen liian itserakas ja itsetietoinen langetakseni lihan houkutuksiin, aina kun tulee mahdollisuus. Mikä on tietenkin varmaan vain hyvä, ja niille yrittäjille turhauttavaa. Kun flirtti piristää, mutta ei se mitään tarkoita, olen hyvä katoamaan kotiin, yksin.
Ja taas soi puhelin, että lähtisitkö silloin kanssani järvelle (merelle täälläpäin) että voitaisiin ottaa muutama olut ja katsella iltaa. Ja helevetin helevetti että mie ooooon heleppo näissä asioissa; "tottakai, monelta, missä, otan koiran mukaan?"
Tuumasta toimeen siis... ja kohti rantaa...