IRC-Galleria

Olin taas työreissuilla... Ja kerkesin miettiä liikenne kohteliaisuutta muutamaan otteeseen...
Olen omistanut ajokortin kohta kahdeksan vuotta, ja pidän itseäni hyvänä kuskina... Kerrotaanpas nyt tarina, joka on yhdistelmä kahden eri yön ajoista!

Starttaan autoni Kemissä kotipihassa ja pyyhällän matkaan, kohti Oulua on suunta. Alkumatka sujuu jouhevasti, liikennettä ei ole paljoa ja keli on ok näin talviseksi ajaksi. Ei ole uria, ei sada lunta ja tiekään ei ole kovin jäinen. Radiossa huutaa rocki kanava ja fiilis on korkealla.

Vastaan tulee muutamia autoja, jossain päin hiihtolomat ovat loppumassa, toisaalla alkamassa.. Edessäni ajelee rekka, joka ilmeisesti huomaa että kärkyn ohituspaikkaa. Ei mene kauaa kun kuski välkäyttää vilkkuansa oikealle ja otan neuvosta vaarin, menen ohi. Kun on valoisaa, heilautan kättäni kuskille kiitokseksi ja kuski vastaa väläyttämällä minulle pitkiä. Hymyilyttää tämä sanaton kommunikointi liikenteessä.
Seuraava hidasteleva auto on hieno ja uuden karhea mersu. Väläytän pitkiä ja lähden ohitse. Katson sivusilmällä naapuri auton kuskia, siellä istuu keski-iän ylittänyt nainen ratin takana, ja kuinka ollakaan, olen rinnalla niin mersu alkaa kiriä, ei meinaa päästää ohi.. No, minä sinnikkona, tottakai menen, kun olen kerta lähtenyt. Ilmeisesti nainen ei ole kuullut liikenne kohteliaisuudesta. (ja ko nainen ajeli muuten perässä kymmenen kilometriä välkytellen pitkiä ja lisävaloja, en tiiä miksi)
En ole ajanut matkalla muuten edes ylinopeutta pahasti, toki mittari näyttää hieman yli rajoituksen, mutta alle 10km/h kuitenkin se ylinopeus on.
Simon jälkeen perässäni alkaa roikkumaan jokin tunnistamaton menopeli. Ärsyttää kun joku ajaa puskurissa kiinni. Noh, näen hyvän suoran, välkäytän vilkkuani oikealle, merkiksi että ohi voisi ja saisi mennä. Peräpuskurin kyttääjä ei vain ota neuvosta onkeensa, vaan roikkuu edelleen takana. Seuraavalla selkeällä pätkällä yritän taas antaa merkkiä ja siirrän autoanikin reunempaan, että varmasti olisi tilaa ohitella, mutta kun ei niin ei.
Tiessä tulee kohta, jossa on jyrkkä mutka vastassa, näkyvyys vastaantulijoihin on aika pieni. Tässä vaiheessa takamukseni hehkuttaja sitten näkee sisäisen valon, ja eikun ohi mennään. Hieman hirvittää kun näen mutkaan heijastuvan vastaantulijan valot. Täpärällä se on, mutta kerkeääpä sekin suhari sitten ohitse omalle kaistalle takaisin.
Matka etenee ja eteen tulee taas rekka, ilta alkaa hämärtyä. Huomaan että edessä on suoran pätkä ja väläytän rekalle valoja. Rekkakuski vastaa "kysymykseeni" näyttämällä vilkkua penkan puolelle, ja ei muutakuin vaihdetta pienemmälle ja ohitushommiin. Pääsen takaisin omalle kaistalleni, "isken silmää" kuskille välkäyttämällä vilkkua vielä kerran vasemmalle. Rekka vastaa väläyttämällä pitkiä... Näin se homma etenee...
Vastaan tulee nopeudennäyttö, katson mittaria, se näyttää sellaisen 105km/h ja nopeudennäyttö rääkäisee minun ajavan ylinopeutta, näytö sanoo minun ajavan 102km/h. Tokkopa tuohon ylinopeuteen satasen alueella edes poliisi kiinnittäisi huomiota. Jalkani ei siis nouse kaasulta. Vauhti on hyvä, keli on hyvä, liikennettä ei edelleenkään ole mainittavasti.
Ouluun on enää lyhyt matka, päätän juhlistaa tilannetta tupakoimalla. Ja joo, tiedän, pitäisi keskittyä ajamiseen, mutta tässä, niinkuin monessa muussakin asiassa, ihmiset ovat tottuneet tekemään eri asioita, eri tilanteissa. Ja on turha teeskennellä, minun tupakointi määrällä kyllä autossakin poltetaan, en ala pysähtelemään silloin kun tupakointi mieleen tulee. Ja se on myöskin öisin yksi hereillä pitävä voima! Ikkuna raollaan, hyvää musiikkia, hyvä tie, savuke ja niin se homma etenee =)

Tämmösiä ajeluita...