IRC-Galleria

Elämä se on hassu asia... Kun tunnet, että kaikki on ok, elämä on tasaista, mitään mullistavaa ei tapahdu, sinun täytyy tehdä jotain, jotta tuntisit olevasi elossa, kun tunnet jotain.
Näinhän minäkin tein. On uusi koulu, on töitä, mutta on niin tasaista, no alanpa hakkailla sitten eksää takaisin, kun on se kuitenkin NIIIIIIIIN ihana, vai oliko sittenkään..?
Niinno, toisaalta, minun kai pitäisi olla tyytyväinen, ettei tuo lämpene, mutta toisaalta taas, miksi sitä kuitenkin pettyy, että jos kutsuu toisen käymään, sovitaan päivät jne, ja sitten perutaan, vaikka tuohon olin tottunut tuossa vuoden aikana niin monesti...
Äh, en minä tuosta tahdo tilittää, kun ulkona on kuitenkin kivan kevättalvinen iliiiiima!
Ja vaikka ei tullut treffejä, on kuitenkin illaksi mainiot suunnitelmat, ja hyvässä seurassa, mutta taas kun olen antanut kiepsauttaa itseni tuohon oravanpyörään, pelkään että kesken hilpeää humalaa laitan viestiä, ja pyydän ja rukoilen ja anelen ja näin alennan itseni. Niin, voisihan puhelimen jättää kotiin, mutta kun nykyaikana se pitää aina olla mukana...? Vai pitääkö sittenkään =)
Niin muuten, voitteko uskoa, koulun matikan tunnit on oikeasti ihan mukavia? En minäkään meinannut uskoa, mutta yllätyin kyllä positiivisesti, koska ne sitä olivat. Ensi viikolla taas, pari päivää matikkaa, joka on muka mukavaa... Tässä vaiheessa kai täytyisi tutkituttaa päänsä, ja tarkistaa, onko siellä kaikki osaset kohdillaan, vai mikäs on hätänä.
Niin joo, iinuli on ainoa joka näitä lukee, eli posiolle terveisiä!
Tää tilitys loppu ny tähän!