IRC-Galleria

Ulkona on jo pimeää, vaikka kello on vasta hieman yli neljän... Tästä tietää, että talvi saapuu, kun päivät lyhenevät, ja ulos täytyy pukeutua, ettei näyttäisi viluiselta.

Vaikka maanantaina meni myöhään yöliikkeissä, niin meni eilenkin, tosin eilen meni keskustellessa miehen kanssa, ei humalassa, niinkuin edellisyönä.
Ihmiset ovat outoja, ne ovat valmiita lupaamaan suuria, jotta saavat muut käyttäytymään itselleen sopivalla tavalla. Kun itse pyyteettömästi toimii ja uskoo, saattaa saada takkiinsa, koska ei ole pahempaa, kuin saada lupaus, odottaa että se lunastettaisiin, ja huomata, ettei se sitten ollutkaan toisen mielestä sen arvoinen. Petetty lupaus kun on pahempi, kuin se, ettei lupaa mitään.

Kertokaa, olenko ihan väärässä, eikö tämä ole jotain ystävyyden, rakkauden tms perusasioita; jos ei pysty lupaamaan, ei toisella ole odotettavaa, jos ei ole odotettavaa, ei myöskään ole yhteistä tulevaisuutta? Minusta se taitaa mennä niin.. Koska kaikillahan meillä on odotuksia, ne voivat olla pieniä tai suuria, pitkään kestäneessä liitossa odotus voi olla sanatonta lupaamista siitä, että sinä olet se, jonka viereen tulen joka yö, ja kun niin ei tapahdukaan sitten jostain syystä, ilman ilmoittelua, on liitto kriisissä. Alkuvaiheessa ääneen tehdään ne lupaukset, ja vaaleanpunaisella pilvellä leijuva rakastettu odottaa sydän täristen niiden lunastamista.

Huomaatteko, mie toistan itteäni...
Joten taidan jättää tämän kirjoittelun tähän ja mennä kävelemään koirani kanssa, eli lunastamaan lupaukseni elukalle, jonka sain 6,5 vuotta sitten... Koska minä en tahdo syödä sanojani, vaikka kyseessä onkin nelijalkainen karvainen kaveri. Lupasin sille aikanaan hyvän kodin, ja sen lupauksen voin vain pitää.