IRC-Galleria

Jyväskylän jazzibaarissa on niin hyvä nettiyhteys, että se ymmärtää humalaistakin... =)

Jospa edes joku päivä saisin nukkua pitkään, ilman että puhelin tai herätyskello soi.

Mä huudan SOS

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=29&t=400&a=3339

Noniin, johan oletta muistanu, että mulla on perjantaina synttärit! Ja ostaneet mulle kasapäin lahjoja ja vapaapäiviä?

Mie olen niin naimisissa tuon työn kanssa, että sitten kun tulee edes 2 vp:tä putkeen, niin kyllä kemi jää edes hetkeksi taakse, ja mie huitasen jonnekin outoon paikkaan ottamaan alkoholia, ja paljon.
Keskiviikkona seuraava vapaa, mutta sitä ennen onkin sitten tehty 15yön putki, ja torstaista se sitten taas jatkuu....

Jos luet tätä,
jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä
näiden sanojen yli,
ole kiltti ja kirjoita kommentti,
jossa on muisto sinusta ja minusta,
vaikka emme edes puhuisi usein.
Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa.
Kun olet tehnyt tämän,
laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä,
mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

Nyt on sitten menty monta vapaata, kotona en ole paljoa viihtynyt. On ollut kuskin hommia, on ollut humalaa ja lauantaina sitten olin töissä.

Tuntuu siltä, että en oikein vielä ymmärrä, ettei Oskari tule takaisin. Aamuyöllä tunnen vielä sen nukkuvan vieressäni ja herätessäni olen huhuillut, että missäs minun koira.

Enää ei tule itkua, mutta on sellainen iso möykky sisällä joka puristaa. Ei ole kiva sekään, olisi ehkä mukavampi jos se pahaolo tulisi kuitenkin itkuna, eikä tällaisena puristavana tunteena.

Ajan myötä tämä helpottanee. Ja vaikka en varmasti pitkään aikaan tule laittamaan lemmikkiä niin varmaan kuitenkin jossain vaiheessa. Koska, vaikka päätös oli vaikea, niin onhan niistä siltikin, niin paljon iloa. Ja se pyyteetön rakkaus, mitä koiralta voi saada, se on kuitenkin ehkä parasta...

Menisi nukkumaan työyön menneeksi, jos vaikka uni tulisi tälläkertaa. (viime yrittämällä ei tullut)

Eilen, klo 20:30, minulle kerrottiin että sydän on pysähtynyt.

Kiitos näistä vuosista
Rakastan ja ikävöin.

Elämäni mies on sairaana ja omistajana olen joutunut tekemään sen maailman vaikeimman päätöksen. Enää pitäisi tämän kaiken itkun keskellä pystyä tekemään se puhelu eläinlääkärille, ja sitten viedä Oskari viimeistä kertaa lääkäriin

Eilen kuulin useammin kuin kerran kysymyksen; "mitä SINÄ täällä teet?!"

Ai, siis jos mulla on vapaata, niin en saa mennä katsomaan Sillanpään keikkaa? Siis, tuota, mutta jos mie tahon? =)