IRC-Galleria

Mistä tietää, että ikä alkaa painaa jollain tapaa?

No, kun on töissä tiskillä ja tuntuu, että kaikilta pitää kysyä papereita, ja sitten kun kysyy, huomaa että ihmiset ovat iältään 19-28 vuotiaita...

Otin ajatuksissani vuosia taaksepäin, aikaan, jolloin olin 16-18 vuotias, silloin 25-30 vuotias oli niiiin vanha, aikuinen ja kokenut. Nyt, 26 vuoden iässä voin sanoa, että ei ole! Siis toki, elämäntyyli on osittain rauhoittunut, ja arvot vakaantuneet tietyllä tapaa, mutta kyllä sitä edelleenkin olllaan pöljää ja spontaania. Yhtenä iltana töissä, seuraavana humalassa seitsemään asti aamua.
Tai, yhtenä iltana töissä, seuraavana tylsää ja löytää itsensä oulusta kahvilta, tai vastaavaa. Nyt vain on ajokortti ja oma auto, että niinkin voi tehdä. Niin, ja tuloja, ja laskuja, mutta siis kuitenkin.

Kauheaa, näillä ajatuksilla saanen kolmenkympin kriisin aikaiseksi vuoden sisään :)

Nyt nukkumaan työyö menneeksi ->

Oi, sanoi siili
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?

Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.

Rokkibaarissa on ihan parasta olla töissä =)

Ja muutenkin, taas tuntuu hyvältä tehä töitä. (-> lomailu on hyvästä, ulkopaikkakunnalla vieraillen eritoten)

Jyväskylän jazzibaarissa on niin hyvä nettiyhteys, että se ymmärtää humalaistakin... =)

Jospa edes joku päivä saisin nukkua pitkään, ilman että puhelin tai herätyskello soi.

Mä huudan SOS

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=29&t=400&a=3339

Noniin, johan oletta muistanu, että mulla on perjantaina synttärit! Ja ostaneet mulle kasapäin lahjoja ja vapaapäiviä?

Mie olen niin naimisissa tuon työn kanssa, että sitten kun tulee edes 2 vp:tä putkeen, niin kyllä kemi jää edes hetkeksi taakse, ja mie huitasen jonnekin outoon paikkaan ottamaan alkoholia, ja paljon.
Keskiviikkona seuraava vapaa, mutta sitä ennen onkin sitten tehty 15yön putki, ja torstaista se sitten taas jatkuu....

Jos luet tätä,
jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä
näiden sanojen yli,
ole kiltti ja kirjoita kommentti,
jossa on muisto sinusta ja minusta,
vaikka emme edes puhuisi usein.
Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa.
Kun olet tehnyt tämän,
laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä,
mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

Nyt on sitten menty monta vapaata, kotona en ole paljoa viihtynyt. On ollut kuskin hommia, on ollut humalaa ja lauantaina sitten olin töissä.

Tuntuu siltä, että en oikein vielä ymmärrä, ettei Oskari tule takaisin. Aamuyöllä tunnen vielä sen nukkuvan vieressäni ja herätessäni olen huhuillut, että missäs minun koira.

Enää ei tule itkua, mutta on sellainen iso möykky sisällä joka puristaa. Ei ole kiva sekään, olisi ehkä mukavampi jos se pahaolo tulisi kuitenkin itkuna, eikä tällaisena puristavana tunteena.

Ajan myötä tämä helpottanee. Ja vaikka en varmasti pitkään aikaan tule laittamaan lemmikkiä niin varmaan kuitenkin jossain vaiheessa. Koska, vaikka päätös oli vaikea, niin onhan niistä siltikin, niin paljon iloa. Ja se pyyteetön rakkaus, mitä koiralta voi saada, se on kuitenkin ehkä parasta...

Menisi nukkumaan työyön menneeksi, jos vaikka uni tulisi tälläkertaa. (viime yrittämällä ei tullut)