IRC-Galleria

Keksin! :D Jotku on sanonu että Ansku ja Aleksi on liian ihmismäisiä nimiä kissoille. No, keksin just tuossa että mitkä niitten kissanimet olis: Kyrmy ja Kippura. xD Repeilen.

Hymyilyttää vain. ^^

Ansku uskaltaa jo syödä ihan rauhassa lattialla, samaan aikaan Aleksin kanssa vaikka Aleksi on vaan ~1m päässä. : ) Sähinää ja urinaa kuului eilen illalla vähän enemmän, mutta päivät on sujunu rauhallisesti. Veikkaan että Aleksi alkaa olemaan vähän kärsimätön ku se tahtois olla kaveri Anskun kanssa ja Ansku on vähän hidas lämpenemään. Mutta eilenki ne kelli mun kanssa tuossa sohvalla, edelleen se ~1m -ja minä- välissä, Aleksi mun vieressä rapsutettavana ja Ansku nukku sohvatyynyllä just ja just mun käden ulottumattomissa. :)

Ja siskonki kissa on vielä elossa oikein kovasti. Niitten ei tartte luopua siitä. Kävi lääkärillä ilmi, että se on vaan hemmetin energinen ja aktiivinen kissa, jolla on tylsää. :D Elikkä lisää leluja ja tekemistä sille niin sen pitäisi siitä rauhottua. :)

En olis ihan heti uskonu, että Anskusta siihen on, mutta se helvetti vieköön komentaa tuota ittiänsä puolet isompaa uroskattia. :D Paljon tosin tekee tietty se, että Aleksi antaa sen komennella, mutta siis kun se ihan oikeasti sähisee ja urisee ja maukuu varoituksia jos Aleksi tulee liian lähelle. Ja Aleksi saa ns. feimiä kun se kiltisti jättää tulematta lähemmäs. Ei se välttämättä varsinaisesti pois lähde, mutta jää joko paikoilleen tai kiertää jonneki vähemmän näkyvälle paikalle. Kolmas vaihtoehto on, että se menee saunaan piiloon. :>

Täällä siis kaikki ~hyvin, mutta siskolla ei valitettavasti mene kissansa kanssa yhtä hyvin. Petri on vedellyt siellä ilmeisesti häijympiä raivareita ja räpsiny ja purru ihmisiä. Tämä siis on jatkunut siihen pisteeseen, että sitä kissaa enemmän tai vähemmän pelätään siinä huushollissa. Ne on huomenna menossa lääkärille näyttämään sitä kissaa, että uskaltaako sitä mitenkään luovuttaa toiseen kotiin, vai pitääkö se nukuttaa. Jälkimmäinen on siis todennäköisempää. Ja ymmärrettävää, mutta surettaahan tuo silti. :'<

DAMN YOU! Damn you to hell ku et oo galleriassa että voisin stalkata sua. :<

( :DD )

"It's easier to say that I'm a radical Atheist, just to signal that I really mean it, that I have thought about it a great deal, and that it's an opinion I hold seriously. It's funny how many people are genuinely surprised to hear a view expressed so strongly. In England we seem to have drifted from vague, wishy-washy Anglicanism to vague, wishy-washy Agnosticism - both of which I think betoken a desire not to have to think about things too much.

People will then often say, "But surely it's better to stay Agnostic just in case?" This, to me, suggests such a level of silliness and muddle that I usually edge out of the conversation rather than get sucked into it. (If it turns out I've been wrong all along, and there is in fact a god, and if it further turned out that this kind of legalistic, cross-tyour-fingers-behind-your-back, Clintonian hair-splitting impressed him, then I think I would choose not to worship him anyway.)"

-Douglas Adams, The Salmon of Doubt

"Ihmiskunnan historian aikana ei ote maailmaan ole koskaan määräytynyt ainoastaan paljaan kehon kautta. Jo käsi tartumavälineensä peukaon avulla viittaa työkaluun, joka moninkertaistaa voiman. Jo varhaisimman historian todistuskapaleissa ihminen on esitetty aseistettuna. Aikoina, jolloin oli tärkeää kyetä heiluttamaan raskaita nuijia ja pitämään villipedot loitolla, oli nainen ruumiillisen heikkoutensa takia selvästi alempiarvoinen. Vain se, että jokin työväline vaati naisen voimia suurempaa väkevyyttä riittää määrittämään hänet täysin kykenemättömäksi. Mutta tekniikka saattaa poistaa miehen naisesta erottavan lihasvoiman merkityksen."

-Simone de Beauvoir, Toinen sukupuoli

Ps. gots tha luv kielen monimerkityksellisyys. <3

Ilmiannan ihmisiä galleriassa.

Saan siitä tyydytystä.

Erityisen perverssiä nautintoa saan, kun saan ilmiannettua tampion jolla on esim. lemmikkinsä tms. kuva oletuskuvana, ja jolla on syntymäpäivä. "Onnea! Mun synttärilahja sulle: *ilmianto*"

Edit: nautin myös kun saan ilmiantaa ihmisiä jotka on käyneet katsomassa minun kuvaa/kuvia. Osa syystä, miksi pidän vieraskirjaa päällä. >:D

Luin yhdeltä nettifoorumilta vanhoja (vajaan vuoden takaa) viestejäni ketjusta, jossa on tarkoituksena sanoa suorat sanat lankulla liikkuville ihmisille, jotka ottavat päähän.

Repeilin.

Olen huono ja säälittävä ihminen. ._.

Tämä on aika pitkähkö, mutta osuu yksiin omien ajatusteni kanssa niin hyvin etten voi olla laittamatta tätä. Lainaus on Pilluparvi-nimisestä kirjasta, luvusta jossa käsitellään itsenäisyyttä. (Kirja siis on feministi-naisten kirjoittama, aiheet laidasta laitaan)

"Jos tapaa hyvännäköisen, fiksun, hauskan ja menestyvän nuoren naisen, joka on yli kahdenkymmenen ja edelleen vapaa, kaikki olettavat heti, että hänessä on jotain vikaa. Ajatellaan, että häntä on syytä varoa." Näin kommentoi eräs miespuolinen kaverini viitaten osittain minuun itseeni. Usein minulta kysytäänkin: "Kun kerran olet nuori, menestyvä, hauska ja hyvännäköinen niin miksi sinulla ei ole poikakaveria?"

Usein tunnen houkutusta vastata kaikkein yksinkertaisimmalla tavalla, joka tyrehdyttää keskustelun: "Minä tykkään tytöistä." Yleensä se saa hiljaiseksi kenet tahansa. Tai: "Olen juuri lopettanut viisi vuotta kestäneen suhteen, enkä ole vielä valmis uuteen suhteeseen." Kolmas vaihtoehto on: "Olen todellakin etsinyt miestä, mutta en ole vielä löytänyt sitä oikeaa." Tosin tämän kolmannen voi tulkita kutsuksi, ja koska se voi myös kuulostaa hieman epätoivoiselta, se ei ole suositeltava vastaus.

Itse kuitenkin kuulun rehelliseen sukupolveen, joten vastaan: "En vain halua poikakaveria. Minusta on kiva elää ihan yksin."

"Ei, sinua vaan pelottaa ryhtyä suhteeseen", tulee välitön vastaus, ja sitten alkaa loputon keskustelu aiemmista suhteista, onnettomasta rakkaudesta, naisten itsenäisyydestä, urasta ja yksinäisyydestä.

Tietenkin minua pelottaa, mutta minua pelottaa lähinnä se, että uhraisin liian suuren osan epämästäni kumppanini hyväksi. Olen sortunut siihen kerran ja tiedän, että niin voi käydä toistekin. Asenne on juurtunut naisiin aivan liian syvälle, vaikka käytös ei mielestäni olekaan geneettisesti, vaan sosiaalisesti määrätty. Kukaan ei voi todistaa vääräksi, etteikö olisi aivan sairaan hienoa olla rakastunut tai etteikö seksi olisi todella hauskaa. Voin haaveilla, että luopuisin kaikesta suuren rakkauden vuoksi. Juuri tämän kauniin ajatuksen toivon täyttävän tarpeeni. Olen kateellinen niille, jotka pystyvät elämään pelkästä rakkaudesta. Jos kuitenkin itse tekisin niin, rikkoisin vakaumustani ja itseäni vastaan, sillä tiedän, etten voisi elää sillä tavalla kovinkaan pitkään. On selvää, etten voi päättää omista tunteistani, ja jos rakastun oikein kunnolla, en mahda tunteilleni yhtään mitään, ja silloin voin seistä alttarilla jo seuraavana päivänä. Tämä ajatus ei kuitenkaan ole se, joka motivoi minut kömpimään aamulla sängystä. Suhteen vaatiman ajan ja vaivan käytän mieluummin elämäni muihin osa-alueisiin, joista saan tyydytystä aivan yhtä lailla.

(...)

Ei ole helppoa elää yksin, välillä se on hirvittävän rankkaa. Vapaudellakin on hintansa. Yksin on pakko tulla vahvaksi ja opetella olemaan heikko. Kukaan ei halaa, kun on surullinen. Seksistä voi luopua tietoisesti tai tiedostamatta. Sitä voi tuntea itsensä todella vastenmieliseksi, jos kukaan ei ole koskettanut aikoihin. Vaikka ajan myötä unohtaisi seksin ja muuttuisi sukupuolettomaksi, henkinen tarve on pakko tyydyttää, mikä ei olekaan helppoa. Koska kukaan muu ei kehu kaikkein parhaaksi ja kauneimmaksi, se on tehtävä itse. Jos sitten uskoo omiin sanoihinsa, joutuu vuorostaan hankalaan tilanteeseen. Miehet eivät yleensä halua vahvoja ja itsenäisiä naisia (muuhun kuin seksiin).

Kirjoittajan nimi on Marimba Roney.