IRC-Galleria

*vaikerointia, koneellisia ääniä ja valitusta*
Halitulijallaa halitulijallaa...
fa... fa... fa... Fakta: Minuun sattuu, olen siis olemassa. Tai minun tapauksessani "olen olemassa, siis minuun sattuu."
Kappas vain, näyttää siltä että olen syvän, synkän kuilun pohjalla. Se tuntuu tutun turvalliselta. Mitähän se oikein tuo minulle mieleen... aaai, nyt muistan. Elämän. Juuri siitä syvän, synkän kuilun pohjalla makaaminen muistuttaa minua, elämästä. Menisiköhän se pois jos vain makaisin tässä piittaamatta siitä. Tai.. sitten ei. Jos en kerran päässyt elämästä eroon putoamalla 20 kilometrin korkeudesta ja porautumalla useamman kilometrin syvyydelle kallioon, en taida päästä siitä eroon myöskään sillä, jos en piittaa siitä. Mutta toisaalta, voin aivan yhtähyvin vain maata tässä.
Vai pitäisikö minun kiivetä ylös? Tai jos minä vain halitulijallailen täällä maailman loppuun asti, onko sillä mitään merkitystä.. Ja vaikka olisikin, niin onko sillä mitään merkitystä, jos sillä on jotain merkitystä?
Halitulijallaa
Halitulijallaa

- Marvin, vainoharhainen androidi
(tosin olen rebel ja olen tottunut ajattelemaan, että Marvin on "vain" masentunut)

Begin with an individual, and before you know it you find that you have created a type; begin with a type, and you find that you have created - nothing. That is because we are all queer fish, queerer behind our faces and voices than we want anyone to know or than we know ourselves. When I hear a man proclaiming himself an 'average, honest, open fellow', I feel pretty sure that he has some definite and perhaps terrible abnormality which he has agreed to conceal - and his protestation of being average and honest and open is his way of reminding himself of his misprision.

- F. Scott Fitzgerald, "The Rich Boy"

Haistakaahan ihmiset taas hempula ku ette viitti suvaita viihyttää minua! On tylsää ja meen kohta murhaamaan jotaki epäilyttävää joka ryömii miun roskiksessa. Ja se on teijjän vika!

Nii! Ja sitte hieron sitä ryömivää itteeni ja sitte haisen pahalle ja tuun piehtaroimaan teidän sänkyihin! Joka ikisen sänkyyn nii perhana! Sitte jätän teille kortin jossa lukee mitä oon tehny ja kuinka kauan. Sitte kusen kukkaruukun taakse nurkkaan. Ettekä huomaa sitä ennenku se on haissu teidän nurkassa kuukauden! Nii! Ja sitte.. sitte.. heitän katkarapuja teidän kenkiin, nii mun kissa tulee ja raatelee teidän kengät niitten katkarapujen takia! Ettekä te maha mulle mitään! Nii.

Ja sitte ku poliisi tullee ja uhkaa lätkiä mua vankilatuomiolla murhasta, vaan keikautan syyn teidän niskoille ja sitte te jouvvutte vastuuseen ku minä oon niin pieni ja söpö ja viaton, nii mua ei voi pistää vankilaan ja teijjät voi! NII! Sitte ku pääsette vankilasta nii keitän teidät öljyssä ja jos ne poliisit tulee uudestaan syyttämään mua ihmisoikeuksien rikkomuksesta nii vetoan itsepuolustukseen. Sitäpaitti olin raiteiltani surusta, ku puolet minun tuntemista ihmisistä paljastu psykopaattivankihirmuiksi, joten olen syyntakeeton ja sattumoisin teko tapahtu nii ettei kukaan voi todistaa toisin! HaHAA! Ja sitäpaitti jos vois todistaa, nii ampusin sen darkonsäteellä täältä timbuktuun ja kuoliaaksi! että nii!

Miettikäähän seuraavalla kerralla sitä, ku ootte tylsiä!

( ;P )

Edelleen se minua kovasti ihmetyttää, miksi ihmiset näyttävät pitävän minusta. Siisku.. It's just me... Ei mitään erikoista, ihmeellistä tai erityisen muistamisen arvoista. Joskus unohdan jopa itse itseni. Enkä nyt tarkota tällä, että "kehukaa minua" (..tarkotanpas..) tai "Kertokaa mistä pidätte minussa" (Tarkotanpas!). Toki saa kertoa jos siihen tuntee pakottavaa tarvetta (ette kuitenkaan kerro *snif*), mutta en minä sitä tällä aja takaa (kukaan ei rakasta mua! T_T). ;DD

Pussilehmä kuittaa. ;)