IRC-Galleria

7.1.2005 - 25.10.2007

Jos sä haluat lähteä,
en aijo rukoilla sua jäämään.
Ehkä on parempi näin,
aijon olla vahva ja selviytyä.
Älä huolehdi minusta,
mutta kun lähdet,
älä käänny,
koska näet sydämmeni särkyvän.
En halua, että näet minun itkevän.
Kävele vain pois.
Toivon, että voisin huutaa maailamalle,
että rakastan sua.
Toivon, että voisin pyytää
sua jäämään.
Tiedän, että selviydyn,
jos vaan koskaan opin
elämään ilman sua.

..on kummallista nähdä ensimmäistä kertaa elämässä kuollut ihminen. Siinä se vaan makaa ja on.. Niin kalpea ja rauhallinen, vaikka ihmiset ympärillä pyörii ja heiluu.. On se kyllä kamala katsoa kun nainen on vajonnut makaamaan miehensä ruumiin päälle ja itkee katkerasti perään, mutta toinen vaan nukkuu.. Se miten tollasetkin asiat pistää miettimään kaikkea ja kuinka ylipäätänsä kaikki pienet vastoinkäymiset elämässäme tuntuvat pieniltä verrattuna siihen kun joku oikeesti lähtee kokonaan pois.. Eihän sitä koskaan tiedä mitä tulee vastaan ja koska se loppuu..

Sinä, joka luet tätä, kuvaile minua yhdellä sanalla.
Siis vain yhdellä ( ! ), ja sen jälkeen laita tämä omaan päiväkirjaasi, jotta näet mitä muut ajattelevat sinusta.

Olit sitten kuka tahansa, laita kommenttia, jos eksyt päiväkirjaani lukemaan.

Muistatko sinä, joka juuri luet tätä tekstiä ja tunnet minut (esim. omistat puhelinnumeroni, olet paras kaverini, olet joskus jutellut kanssani jne.)
MITEN TAPASIMME? Minä muistan (ehkä!) mutta muistatko sinä?
Ole kiltti ja kommentoi että tiedän sinun muistelleen meidän kaveruuttamme :)
Sinä, joka kommentoit (tai luit tätä) kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä, miten moni sinut muistaakaan!