Nyt ahdistaa ihan vitusti ja ihan kaikki. Ei viitsis mennä kouluun eikä lujikseen eikä ostaan kirjoja eikä etenkään mennä ekoihin wanhojen harkkoihin. Oon heränny viimeisenä kolmena yönä jonki helkkarin takii aina tuntii enne herätystä ja miettiny asioita vähän liianki perusteellisesti. Se ei oo kivaa voin kertoa. Ihan sairaan ahdistavaa. Mut en kyl osaa sanoo olisinko mielummin hereillä vai unessa kun unetkin on sellasii ahdistavia loukkoja et niistä haluis äkkiä pois. Takas todellisuuteen, joka ei kyllä näytä yhtään valoisammalta. Äskenki oli niin paha olla et teki mieli hankkiutuu eroon itestään ihan vaan ettei sitä tarttis tuntea... Nyt sitten pitäs kai kuivata kyyneleet ja mennä kouluun. Voi vittu mulla ei ole edes kirjoja, en saa läksyjä tehtyä ja oon jo nyt jäljessä ruotsista ja bilsasta. Ihana alotus jaksolle sen vaan sanon.