Vuosien jälkeen edelleen täl tiel meen. Reppu seläs painan ja lenkkarit kuluu.
Ku taakse katson, paljon palaa mun mieleen: Nii monta hetkee, iloo ja suruu.
Vuosien jälkeen edelleen täl tiel meen, miten paljon pieneen elämään voi mahtuu?
Mietin millast vuosien päästä jo, harmaita päässä.
Ja mietin täsmääks tää mun visioon ja nääks mä yht tiukkaa ku ysäril.
Sama jengi mun ympäril, mun rakkaat yhä siin ja niil on hyvä siin.
Nään meidät varakkait taskut täynnä viiskybäsii, päällä vaan parhaat juhliin meijän viiskybäsiin.
Niin ettei kukaan poistuis täält ennen aikojaan, reippaita muksuja ja lempeit vaimoja.
taas vaikeit aikoja mut niistki selviydytään, niin paljon hyvää Masel Tov raikaa meil yhä joka pyhä.
Vietän hanukkaa, mun rivaris pumppaan sikarii, ja vähä jouluki aamul pakko saada piparii.
Fudiskentäl laidal iskä tsemppaa pojan viikarii, ja huikeet fiilarit ku ekan kerran polkee fillarii.
Favodii baaris se edelleen HSP:n kans kuullaan, näin elämän peruspilarit ne tiukasti maahan valettuna.
Ku taakse katson, paljon palaa mun mieleen: Nii monta hetkee, iloo ja suruu.
Vuosien jälkeen edelleen täl tiel meen. Reppu seläs painan ja lenkkarit kuluu.
Ku taakse katson, paljon palaa mun mieleen: Nii monta hetkee, iloo ja suruu.
Vuosien jälkeen edelleen täl tiel meen, miten paljon pieneen elämään voi mahtuu?
Pitää tottuu ei enää keikkoi joka viikonloppu, pitää luopuu jossain vaihees ne keikatkin vihdoin loppuu.
Eikä tarvii enää notkuu viikonloput ihan pihal, mut edelleen grillibileit Elan takapihal.
Vielki hirvees tikis, vielki jengi kutsuu Miniks, nii paljon nähny et mun nyyttei voi kutsuu viisastenkiviks.
Ja keski-iän kriisi se fiilis et pois täst rumbast, haluun maailman läpi rundaa ku Riku ja Tunna.
Näyttää suunnan meidän artisteille avaa oven, et jengi voi totee Rähinä meijän ajaan loven.
Ja ajat muuttuu koko ajan KO KO KOVEMPAA , silti duunii omil ehdoil en systeemi seuraa sokeena.
Ain ysist viiteen, en vielkää perustaa siihen, ei taipumusta siihen luulen ei musta oo siihen.
Mustan mielen vaa saa jos myy maansa, mä haluun nähä jäbän joka uskals elää unelmaansa.
Ku taakse katson, paljon palaa mun mieleen: Nii monta hetkee, iloo ja suruu.
Vuosien jälkeen edelleen täl tiel meen. Reppu seläs painan ja lenkkarit kuluu.
Ku taakse katson, paljon palaa mun mieleen: Nii monta hetkee, iloo ja suruu.
Vuosien jälkeen edelleen täl tiel meen, miten paljon pieneen elämään voi mahtuu?
