IRC-Galleria

Uskallatko lukea tarinan?
Se on verinen..
Oletko aivan varma?
Tulet näkemään oman itsesi irvikuvan.
Tuhat eri kasvoa jäätyneinä huudon irvikuvaan, itkuun ja parkuun kääntyneet iloiset oodit, kaikki kylmä, verinen, likainen. Oletko valmis kaiken tämän tuntemaan, sillä kirja vie mukanaan. Tahdotko siis?
Ole hyvä. Aloittakaamme sivulta 4.

Olen kuunnellut liikaa suomalaista musaa.

Olen valmis kuolemaan kirkossa. Olen valmis kuolemaan autotielle. Olen valmis kuolemaan rantakiville, olen valmis palamaan ja hukkumaan.

Olen valmis heräämään henkiin sairaalassa. Olen valmis heräämään henkiin omassa sängyssäni, jolloin tajuan nähneeni unta. Olen valmis heräämään henkiin, heräämään ylipäätään.

Mutta olenko valmis elämään?

Huomasitko. Minä hymyilin?

Huomasitko. Minä nauroin?

Huomasitko. Kirjoitin kaiken väärin vain koska olen sekaisin onnesta?

Mutta et sinä huomannut.

Voi kai hiukan hehkuttaa.

Kivaa oli, kiitoksia serkuille ja kateille ja kamuille ja kaakelille ja kaikille ja kaikille ja.. (tätä väsymys aiheuttaa ). Ja nyt haluan hakata jotakin, väsyttää, vaikka kiva päivä olikin. Ehkä alakuloisuutta ilmassa.

"Vittu vittu, scheisse, perkele, saatana helvetti kusipää * rumia käsimerkkejä *"
"Ilmari von Ilopallooo~"
"Kuulinko mä oikein?..."Kuulit""
"Hhahahhhahaha, mä sain sun jalkas!"
"Karkkkkkiii o3o"
"...Mä meen nyt näyttää noille, kuinka tota tanssitaan"
"Sitten mä vedän heliumiäänellä tälleen 'PASTAA ~"
Ja kaikkein paras..
Kaks lasta tuli juttelemaan meille, lalalalalaa.
Lapset: "Mitäs tääl tapahtuu? Keitä te ootte?"
Me:"No, me ollaan noitia. Ja me tehdään kaikkea jännää!"
Lapset:"No luette lehteä.."
Me:"..Joo, ja mietitään miten keittää pikkulapsia ruoaksi!Täs lhdessä on ohjeita miten syödä lapsia!"

Siperiassa, koskikeskuksessa, ilmapalloja hakemassa, kävelemässä. Ehkä hiukan kivaa? Kiitos. Ja paljon onnea, kaakeli.

http://www.liveleak.com/item?a=view&token=f04_1258418085

Jos jokin kirpaisi jossakin sisimmässäsi, lisää tämä päiväkirjaasi.

Sanonko että vittu. Eipä löydy miun USB:tä mistään. Kuka teistä varasti sen?

Taivas jyrisee, pilvien uurteet ovat tummemmat kuin syvin sini meren, ja kaikki on kylmää. Siellä seisot, oveni takana, happosateesta märkänä. Olet itkenyt sateinen lapsi, tiedän sen.

Tulet sisälle, kiität vailla kaikua. Viemme vaatteesi kuivumaan, juomme kahvia ikkunan ääressä. Sinä keskustelet, minä vastaan omalla sävylläni - vailla sävyä. Taas olet tänne tullut sääliä kerjäämään, tiedän sen.

Lähdet farkkutakki päälläsi, heilautat vain kättäsi, ja heität minulle teennäisen hymyn. Onko aina pakko, pitääkö ja täytyykö tulla minua häiritsemään, minun omaa elämääni pilaamaan? Jos on käärme kielesi paikalla, pidä vain suusi kiinni - tiedän, että puhut vain jotta et tuntisi olevasi niin paha kuin olet, tiedän sen.

Kynnet olivat kirjaviksi lakatut, punainen, joka toinen vihreä. Sormet puristuivat graffitin maalaajan siveltimen ympärille, ja taide sai elämän itseensä. 'Sydän saa joskus tarkoituksen, sydän saa joskus ilon, sydän joskus löytää sen oikean' . Sitten hän istuutui, ja jatkoi musiikin kuuntelua. Uusi inspiraatio aikoo kulman takana odottaa.

Hiukset olivat kirjavat, punainen sininen ja violettina yhdessä. Kädet leikkivät savisella pinnalla, sormet muovasivat maisemaa pieneen teokseen. Kaunis pieni kylä, savinen ja hauras, joskus kai särkyy, kuten kuoleva taide. Sitten hän naurahti, ja katsoi työtään. Siihen on valutettu kaikki inspiraatio, syvä olemus.

Kaikella on taiteellinen puoli, kaikella on syvempi olemus tässä katsojan silmässä, jos vain osaa katsoa. Kosketa, katso, arvioi. Tee itse sama.