- Elämäni ikimuistoisin leiri koskaan. Siellä siis löysin aivan toisenlaisen, mutta oikean maailmani... Pääsin taivaanportin läpi oikeaan maailmaan... Tapasin silloin viittomakielisiä tyyppejä, jota en ole koskaan tutustunut ennenkin. Vaikka tuli tavattua viittomakielisiä ihmisiä jo päiväkodissa, silti olin elännyt kuin kuuleva. Käytin vain puhe-kieltä (käytän edelleenkin), sortasin viittomakieltä ja viittomakielisiä ennen kuin sain nähdä todellisen puolen vasta 14vuotiaana.
Ennen tätä leiriä kävin Kuulonhuolto Liiton järjestämillä leireillä, ja siellä sain kunnian tavata "munlaisia" tyyppejä, silti kommunikaatio ei ollut vahvalla tasolla ja useimmilla oli minun kuuloani paremmat kuulo-tasot.
Leirin jälkeen itkin joka ilta ainakin muutaman kuukauden aikana, muistelin leirin tapahtumia joka yö ennen nukkumaanmeno-aikaani, pistin leirin ryhmä -kuvan tyynyni alle useita kertoja ja avasin vähitellen silmiäni näkemään elämäni totuutta. Itsetuntoni koheni ja uskalsin avautua itsestäni entistä enemmän sekä hyväksyä erilaisuuttani.
~
Kiitän ensiksi äitiäni, joka rohkaisi minut menemään kyseisen leirille. Ensi-vaikutelmani ei ollut kiehtoisa, sillä olisin halunnut peruttaa koko leirin. Vielä ensimmäisen leiri-päivänä minua ahdisti astua leiri-paikalle, enkä tuntenut silloin ketään muuta kuin vain pari tyyppejä. Sinä aikana kummastelin silmät pyöreinä, kun ympärilläni liikkui täynnä käsiä!
Myönnän olleeni ennakkoluuloinen näiden asioiden suhteen: Häpesin käyttää viittomakieltä, piilotin nuorempana muilta käyttämästä mitään viittomakieltä välttääkseni muitten tuijotuskatseita ja kuulovammaisuudelleni haukkumista. Äitini käytti aikaisemmin viittomakieltä minun kanssani, mutta vastasin vain puhumalla. Myös jopa kouluni avustajani käytti viittomakieltä, ja minä tietenkin puhuin ja haukuin sitä päin naamaa, ettei missään tapauksessa saisi käyttää 'vammaisten' kieltä.
Halusin olla yksi enemmistöstä. Halusin olla kuin muut, enkä halunnut erottua kuulevien joukosta. Halusin olla kuuleva ja olla ihan tavallinen tyttö maailmalle. Luulin, että maailma romahtaisi jos eläisin kuurona.
KIITOS ÄITI TUESTA ! <3
~
NYKYÄÄN,
elän ainutlaatuista elämää ja osaan nauttia sillä. Minulla on sekä kuulevia - että viittomakielisiä ystäviä, jopa kansainvälisiä ystäviä ympäri maailmaa... Elän onnellisesti täällä yksin Vantaalla ja odotan seuraavaa matkaani tapaakseni ystävät ympäri Suomea ja maailmaa. Ja voisin yhtä hyvinkin olla kuuro, sillä en tarvitse kuulolaitettani enään ja minulle on ihan sama osaanko nyt puhua vai en.
Mutta jatkan näiden käytännön perheeni vuoksi ja tulevaisuuttani varten...
Ja tietenkin johonkin tarvittaviin tilanteisiin.
Opiskelen lukiota viittomakielen tulkkien välityksellä ja nyt olisi tarkoitus kirjoittaa ylioppilas-kirjoituksiin tänä syksynä suorittaakseni lukion. Tästä lähtien en ole käynyt moottorikorville tarkoitetuilla leireillä enään ja elän vähemmistöllä. Elän unelmaani ja näen osan tulevaisuuttani.
~
JA ENNEN KAIKKEA...
Minun pitää oikeasti ja VAHVASTI kiittää Iinalle (nuosmukis), joka toi minut oikean maailmaan.
Ilman sinua en olisi tässä...
Jaksoit esittää minulle ainutlaatuisen maailman ja opastaa minut läpi kulttuurin...
Jaksoit tutustuttaa minut uusiin ihmisiin ja rohkenit minut astumaan tähän maailmaan...
Jaksoit kommunikoida kanssani silloinkin, kun en osannut viittoa hyvin eikä se vaivannut sinua...
Jaksoit opettaa minulle viittomakieltä ja tulkata myös niitä mitä muut viittoivat...
JA VIELÄ...
Jaksoit tutustuttaa vielä parin vuoden sisällä ulkomaalaisiin ihmisiin ja toit minulle vielä rikkaamman maailman. Ilman sinua en olisi tuntenut ketään myös kansainvälisiä ihmisiä kuin ehkä vain pari -kolme tyyppejä. Sinun kautta sain myös nähdä koko maailman, juuri SINUN KAUTTA löysin motivaationi syytä matkustaa ympäri maailmaa!
Miten voisin kiittää sinua tai tehdä vastapalveluksen, että saisin osoittaa sinulle kunnianmainintaa?
Mitä pitäisi tehdä, että tuntisit osoituksen siitä, että sinä olet minulle erittäin arvokas ihminen?
Minä en todellakaan ole jättämässä sinua, vaikkemme nykyään olla jostakin syystä yhteydessä.
En todellakaan pysty jättää sinua ja lähteä maailmalle ilman sinua:
- Se on kuin varastamista ympäristöäsi ja kaikki ihmiset, keihin olen saanut tutustuat juuri sinun kauttasi....
MUISTAN YHÄ...
Sitä arvokasta tilannetta hyvin, hyvin vahvasti siitä,
kun nappasit minulta käden leirin päättö-juhlissa leikki-ohjelman aikana.
... Valitsit minut ihan ensimmäisenä...
Mieleeni jäi yhä hymysi, jota muistan itseasiassa kyseisen leiristä parhaiten...
... Kun tartuit käteeni, annoit minulle valloittavan hymyn ja lähdimme kädet kädekkäin pois ihmisten ympäriltä, se oli kuin toisit minut suojelun maailmaan,
ja pakenisimme yhdessä kädet kädekkäin maailman pahuutta karkuun.
... Olit kuin suojelusenkelini ...
~
Ja nyt tässä sitä ollaan, kaikki tämän aiheutti olet sinä!
Kiitos, kun sain tuntea olemassaoloni ja elää omaa maailmaani!
SINÄ OLET MULLE SEN ARVOINEN!
ISOT-KIITOKSET KAIKEISTA IHAN JOKA HETKISESTÄ !
<3
~
Näen yhä muistikuvia tietystä leiristä ja leirin tapahtumista.
Näen yhä muistikuvia leiriläisten kasvoista ja nimeistä.
Näen yhä muistikuvia keskusteluista, jonka kävimme muiden leiriläisten kanssa läpi...
Minä olen minä.
Minä saan tehdä mitä minä haluan, en niinkuin muut haluaa.
Minulla on ainutlaatuinen maailma, jota olen löytänyt 5 vuotta sitten: Viittomakielisten maailma.
Minulla on oma kieli, jota saan omatahtoisesti käyttää: Viittomakieltä.
ELÄKÖÖN ERILAISUUS !