Tänään on lauantai. Huomenna on sunnuntai. Elämän suuria totuuksia. Hitto, että on jotenkin ihan kuollut olo. Nukuin ihan hyvin, mutta menin ehkä liian myöhään nukkumaan siihen nähden, että tiedän aina herääväni viimeistään kahdeksalta. Kai siinä toisaalta tuli se seitsemän kahdeksan tuntia unta kuitenkin. Olo on kuin risteyksessä päälle ajetulla.
Tänään jään yksin kotiin, koska muut lähtee vaunulle. Ottaa vähän päähän se, että pitäisi siivota, kun ei oikein nappais. Tota lattiaa kattellessa... Tai siis en kattele sitä, koska sitä ei oikeastaan siis näy, mutta kuitenkin, alkaa siis hieman masentamaan. On tossa urakkaa pariksi tunniksi ehkäpä.