IRC-Galleria

Olipa kerran kaukana kaukaisessa maassa Jannela. Jannelassa asui kaunis Janne-elefantti kolmine kiveksineen. Hän ei pitänyt itsestään, olihan hän käynyt läpi ruman, tosin oivan mehevän Tsernobylin ydinräjähdyksen. Kansanmurhaa, hän ajatteli joka päivä syödessään päivällisleipäänsä. Eihän tästä voisikaan tulla mitään, onhan hän ihminen ja minä kääpiö elikkä midgetti. Saan siis isot palkat aikuisviihdeteollisuudessa, kunhan vain pidän pääni alhaalla ja teen hepomaisia äännähdyksiä. Näihin lukeutuvat mm. "hirnhh" ja "örggg". Vittu mitä paskaa. Taidanpas syödä pääni, hän ajatteli. Kuitenkin hänen muorinsa käveli kohta vilkkain askelin kohti Jannea. Hän huudahti: "Janne, rakastan sinua." Janne ei pitänyt rakkaudesta ja läiskäisi muoriansa vilkkaasti kyrvällä poskelle. Poski repesi, mikä kiihotti Janne-elefantin barbaariset kykynsä astraalisiin sfääreihin. Janne laukesi, täyttäen muorin sydämen puhtaalla paskalla. Lopulta hän ei enää kestänyt, vaan pyysi Abdul Jasser Igor Vladimiria syömään paskaa. Tämänhän hän teki, paiskaten ruman läskin lestan mahalleen ja työntäen suonikkaansa seiskaan, elikkä siis korvakäytävään, jonka sisältämä vaikku sisälsi etyyliesteri CO3:a. Tästähän Määttä tykkäisi.

Vihdoin Janne-elefantti tajusi ettei hänen paikkansa olekaan Minas Morgulissa. Oli siis aika käydä kohti Tylypahkan Käyräkyrpää ja syödä aivan vitusti puhdasta paskaa. Klondike odottaa, hän huudahti ja tajusi erektionsa koittaneen. Hän käveli vilkkain askelin kohti pohjoista. Etelässä kun olisi ihanaa ja lämmintä. Eihän moinen nyt elefantille sovi. Hänellä oli kova yskä ja Silomat XW2:kaan ei auttaisi. Siispä oli aika reväyttää takalistonsa ja kohottaa suuri miekka kohti übersfäärejä. Tuhoanpa siis Mordorin hirmuvallan ja saan McGarmiwalta kauhean karvaista pillua, ajatteli Janne. Janne nousi ratsunsa selkään, elefantti kun oli. Vihdoinkin hän oli tullut Rautajätin kotisijoille, tarunomaisen Ankkalinnan dominoivaan kultakaupunkiin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Janne oli muualla kuin turvallisessa Jannelassa. Koripalloakaan ei Ankkalinnan suuressa suuriruhtinaskuntakuningaskunnassa harrastettu, olihan maa ollut olemassa jo sen seitsemän vuotta. Oli siis aika nostaa kermat pöydälle ja koristella mansikkakakku paskalla, vitun paskalla.

Silloin Katto vitun Kassinen löysi tuore vitun kurkun. Se oli täynnä hedelmä vitun sokeria. Kahvilla ollessaan Janne tajusi seikkailunsa sisältävän liikaa rumia sanoja. Oli siis aika siistiä suu ja työntää kyrpä syvälle neitsytvittuun. Hyvältähän se tuntuu, kun tulee ejakulaatio. Varsinkin immenkalvon läpi, tuottaen suuret määrät verta, niin kerta. Janne-elefantin aasi ei enää ollutkaan tykästynyt koko seikkailuun. Hän löysi raejuustopesänsä naapurin kotoluolasta. Siellä hän söi makkaraa, uunimakkaraa. Janne otti suuren äpäränsä ja taikoi hänet kirveeksi taikasanoillansa, joita tässä en kerro AIDSin pelossa. Murhamies kun oli, Janne katui tekoaan ja tajusi, että ainoa paikka hänelle olisi metsästysmaja Skotlannin ja Jugoslavian rajalla. Sinne Janne siis suuntasi aasillaan, ratsuaasillaan. Taisipa hän nähdä parit immeisetkin matkalla. Mutta tähän on hyvä lopettaa, olihan Janne sankari ja tehnyt suuren itsemurhan. Janne-elefantin taru päättyi siis siihen, haudattuna lantakasaan. Paska jätkä. Sen pituinen se.


Terveisin Rane. :)