Olin tosi hermostunu kun ne sano että mä saan ratsastaa Nikkellä. Hain sen Focuksen vanhasta tarhasta ja vein karsinaan. Se ei voinu seistä hetkeekään paikallas vaan se steppas koko ajan ympäriinsä ja tuijotti ulos. Hetken päästä se rauhottu ja sain sen varustettua. Talutin sen kentälle ja sinne se ei uskaltanu mennä. Sitt ku Laura otti toisesta ohjasta ni se meni sinne. Nousin selkään ja tuntui heti että Nikke on elämäni hevonen. Sill tunil harjoteltiin pohkeen väistöö ja Nikke oli uskomattoman kuuliainen. Kun laukattiin olin ihan rakastunut siihen. Tunnin jälkeen harjasin sen ja vein tarhaan. Siitä suraavat kerrat menin melkein aina Nikkellä. Sit tuli Fiesta ja mun piti koko ajan mennä sillä. Mut kävin kuitenki kattoo Nikkee joka kerta. Sit tuli syksy. Talli päätti lopetaa tunnit ja kaikki hepat meni myyntiin. Jassun äitin piti ostaa Nikke mut sit joku hevonen oli potkassu Nikkee ja se piti lopetaa... Sain kuulla siitä vasta eilen ja nyt mua vaan harmitaa että en ehtiny hyvästellä kunnolla...