IRC-Galleria

Tuuli on kääntynyt,
ilma on kylmempää,
yksin kuljen tätä polkua,
en nää sua
valuu kyynelet poskella,
taas maailmassa hävinneitä rangaistaan
yksi miljoonasta yksinäisestä,
tätä vaan yhden kerran kestän
muttaku elämässä on tarkoitus,
epäonnistuu, siitä pieni tyttö masentuu

Peiliä katson, mitä siellä nään?
tuskin ymmärrät säkään kun en ymmärrä mäkään
tänään yritän mä silti eteenpäin skarpata,
väität et oon ilonen,
en siltä vaikuta,
koska mulla ei oo sua
enkä usko että sua koskaan enää nään.
mieleni on etä hyvistä ajatuksista,
joka valokuvasta sun naamas peitän ruksilla

Avaan silmät yöllä ja kiroilen ääneen,
mietin sitä kaikkee mitä meillä kokemat jäänee.
nousen ylös, tuijotan peilikuvaani,
ne sanat rakkaudesta, kaikkee sitä lupaaki.
luulen että elämä on pelkkä unikkitarina,
lappu seinäs: "Ota lääkkeet jos masentaa".
tunteet velloo, ne mun silmäkanavani avaa,
käsi kiinni puukos
katse seuraa verivanaa

Jos joku kertoisi mitä mä tääl vielä teen
ottas kädestä,
taluttais huomiseen,
sä siellä, mä poissa,
onnellinen loppu vain tarinoissa.
niinkuin maa alta pettää,
on kulissit pettäneet jo.
nyt kun molemmat on näyttäneet osansa,
voidaan riisua naamio.

Valutan silmäni kynästä lattiaan,
murtunut sydän hakee musasta tahtia.
tunteet on sekasi,
kipu haluu elää jo,
kuolema tämän kaiken kohtalo on.
jotkut lähtee aikasi toiset jaksaa odottaa,
mulle ei riitä usko että tois parempaa huominen,
nähty tää kaikki jo,
tähdetki taivaalta unohdetut on

Pakko on yrittää sut unohtaa kokonaa,
pakko yrittää mutta onnistunko mokoma?
en haluu olla kotona,
en haluu enää elää,
haluun enkelien lailla vapaana tuol taivaal lentää.
enkä tuntee yksinäisyyden tuskaa,
enkä yksinäisiä laineja rustaa tai pukeutuu mustaan,
olla yksin illan ritari,
sydämeni särkyneen mä peitän mustaan viittaani

Katson katos kasvot kalpenevat,
viikate heiluu kuittaa meidän kaikki velat.
tos maassa se tapahtuu taas mulle,
kuinka sairas voi olla tämä yksi tunne?
mä uhrasin kaiken katso mitä teit,
masennukseen ilon multa veit.
mä en jaksa enää,
alan ottaa enkeleitä kii,
kiitos anteeks näkemiin

Kumpa vaan pois pääsisin täältä,
sydän sielu on pelkkää jäätä.
mä en halua tuntea mitään,
silti kuorma kasvaa taas lisää.
en oo syytön enkä yksin syyllinen,
en vaa haluu niitä hetkii uudelleen elää,
ne toistuu päässä niinkuin kaiku,
ne ei lähde pois

Viimeistä kertaa katson sun kuvaasi,
heijastuu peilistä minun oma kuvani,
kyyneleet on kuivunu,
peittää veri lattian,
kuulen sydämeni kuinka hidasta se tahti on.
aukenee ovet pääsee kirkas valo sisälle,
valkoisia hahmoja,
kädestä mua pitää ne.
katos kipu ranteista,
sydän palas rytmiinsä,
elämän tarkoitus koittaa jaksaa yrittää

Sydän palasina maassa rikkinäisenä,
kyllä se viel korjataan jonain päivänä.
palat on sulla,
kokoo mut ja pelaa,
toivon sun olevan vika näky vieres ku mä delaan.