IRC-Galleria

Avoliitto aww! <3

Muistatsä ku vedin sua tukast hiekkalaatikolla
Aina varastin sun barbit enkä antanu sun olla
Ainakaa et saanu leikkiä muitten poikien kaa
Pikkukillit kiusaa tyttöö joka niitä kiinnostaa
Tai siis josta ne tykkää niin et sydän tykyttää
Voimal ihan ku se koittas rinnast ulos hyppää
En ymmärtäny sillon enkä täysin vielä nytkää
Tätä tunteen paloo jonka pystyt sä sytyttää
Mun sieluu, oli nuoruus hankala tie mul
Mutten menny ojaan ku jaksoit rakastaa viekus
Pelkääjänpaikal välil vesi yli kiehu
Mut sä luit karttaa katoit etten päässy riehuu
Me hengattii, juotii bissee niinku teinit digaa
Voisitsä ees kertoo mulle missä meni vikaan?
Oon ollu paljo poissa, mut rakastan mä vielki
Koitin sata kertaa soittaa, lähetä ees tekstiviesti


Mä en ollu se joka ei tienny mitä haluu
Vaa se joka jäi yksin kun sä katosit yöhön
Mä en ollu se joka ei tienny mitä haluu
Vaa se joka jäi yksin kun sä katosit yöhön

Mä muistan miten hyvält tuntuu sua kädest pitää
Eikä kukaan niistä muista edes merkinny mul mitää
Sitä ei voi kieltää, eikä sille voi ny mitää
Et ne räppihommat sekotti mut hetkeks mutta ikää
Ja järkee päähän tullu lisää, tiedän missä mennää
Mikä on tärkeet ja missä haluun lepää
Mun työt vei sillon aika paljo aikaa meiltä mut
Jos ois ollu pakko valita oisin valinnu sut
Ja ois pitäny kai ottaa vähän vakavammin
Ne sun omat jutut ja olla kannustavampi
Mut liian usein plekseis, kauhee kiire aina
Ois kiva kattoo sun tekstei, nyt mullon aikaa
Oon rustannu taas, vaik BMG tiputti
Hetken vitutti mut oon hakemas nyt duunii
Istun yksin himas, oot niin kaunis ku sä naurat
Sohvan pohjalt tsiigaan, ku sä TV:s laulat


Mä en ollu se joka ei tienny mitä haluu
Vaa se joka jäi yksin kun sä katosit yöhön
Mä en ollu se joka ei tienny mitä haluu
Vaa se joka jäi yksin kun sä katosit yöhön

Istun vakipaikas ja mun sydämeen koskee
En saa henkee ja kyynel valuu pitkin poskee
Pimee syysilta, lehdet tippuu puista
Yheksän vuot aikaa mut ku eilisen sen muistan
Ku vikan kerran nähtii, sit sust tuli tähti
Iltapäivälehti kertoo susta aika jätti
Nostan tuoppii, toivon et saan siitä voimaa
Ja paan sun ikivihreen vikoil kolikoilla soimaa


Mä en ollu se joka ei tienny mitä haluu
Vaa se joka jäi yksin kun sä katosit yöhön
Mä en ollu se joka ei tienny mitä haluu
Vaa se joka jäi yksin kun sä katosit yöhön

☻/
/▌
/ \

kopioi tämä päiväkirjaasi 30sekunnin aikana niin
sinulle tapahtuu huomenna jotain hyvää

Pitäisköhän sitä jo rauhoittua...
Voisko se Virtanen pitää ovensa kiinni vähän aikaa? ja Alba vois avata vasta kesäkuussa :)
Tai sit ei auta muu kuin hommata porttikielto :D

Kevättä RINNOISSA! ;)

Ei niin hyviä uutisia...

Niin paljon pystyy muutama sana muuttamaan,
niin paljon pystyy murtamaan, saada huutamaan.
Nyt tahdon kysyy sulta etkö ollenkaan kaipaa?
Vielä joskus mua muistellen vietätkö aikaa?
Ja tiedätkö lainkaan miten sua rakastan
ja miten paljon sattuu kun tiedän etten sua saa?
Miten paljon tahtoisin vaan olla lähelläsi,
käsi kädessäsi, kuulla lämmön äänessäsi.
Mut kai meidän on tarkotus erillään nyt kulkee,
eri tuulet tuntee, silmät eri sängyis sulkee.
Jotain tahdon silti aina merkitä myös sulle,
ehkä toisiamme joskus mietitään yön tullen.

Vielki kasvoistasi kuva palaa aina mieleeni,
mietin niit aikoi ja sit sua salaa kaipaan viereeni.
Nyt ees tutut sanatkaan eivät enää tunnu samalta,
vaan uuvuttavalta, jo hymyilykin tuntuu pahalta.
Mut vaikka vuoksesi itkenkin edelleen joskus,
kaipaan sua lohduks,
tiedän, et vaik muistoillani ruoskisin itseni verille
vaikka yksin juoksisin sittenkin perille.
Vain muistoni voi enää tuoda takas
ne hetket, jotka vietin kun olin sun luonas, rakas.
Mun sydän ei koskaan kuulunu muille ku sulle.

Hämmennys ja pelko, molemmat elämään liittyy.
Mut kaikki sekava lopult' selvänä piirtyy.
Ei ikin' voinu arvata toiseen että näin kiintyy,
ei menetä mitään vaik täytyy eteenpäin siirtyy.
Vaik' nyt oon onnistunu kai päästämään irti,
tunteita sua kohtaan mä tuun ain' säästämään silti.
Pienet hetket sun kaa on mua opettanu eniten,
en ite kai mä koskaan odottanu, et miten.
Paljon asioita oppii arvokkaana pitämään,
sen arvoisena pidän mieltä valloittavaa ikävää.
En haluu koskaan joutuu kadottamaan, mitä mä
oon saanu sydäntäni pahoin haavoittamal itämään.
Jos kävelemään sattunut tielläni sä et oiskaan,
oisin ollut yksin, pääs vieläkin äänet toistaa.
Sit, kun lähdet kulkemaan, tiedän, et lähde pois, vaan
sä meet toista tietä ja sielläki tähdet loistaa.

Itken sun tähtesi jälleen.
On kylmempää sun lähtösi jälkeen.
Miks kyyneliä välttelin tälleen?
Tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen,
on hiljaista sun lähtösi jälkeen.
Ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken saa sua, aina rakastan sua!

RIINA SAI KÄMPÄN! RIINA SAI KÄMPÄN! RIINA SAI KÄMPÄN!