IRC-Galleria

Kyllä kai sitä joskus rumakin on nätti ^^ Oikea meikki ja oikeat vaatteet niin johan sitä kaunistuu ^^ Tai no okei... ehkä joskus jopa ilman meikkiä ja ihan tavallisissa rennoissa vaatteissakin sitä voi joskus olla nätti. Ja mitä siitä vaikka jonkun typeryksen mielestä ei ole kaunis, nätti tai söpö. Jonkun toisen mielestä sitä on. Jos joku tulee sanomaan päin naamaa että oot ruma niin ei kannata jäädä itkemään omaa rumuuttaan. Pian joku tulee ylistämään kauneuttasi. Ihmiset pitävät eri asioista. Voihan olla että joku pitää Liv Tyleriäkin rumana.

Show/elokuva/musiikki bisneksessä ei kuulemma pärjää ellei ole ulkonäköä. Valitettavan totta. Kuinka monta tavallisen näköistä julkkista (siis ihan oikeaa julkkista) tiedät? Ehkä Tobey on yksi niistä harvoista joka voisi olla kenen tahansa naapuri mutta hän onkin yksi niistä harvoista. Eikö maailmassa pärjää enää pelkillä lahjoilla? Loppujen lopuksi kenestä tahansa saa kauniin joten miksi katsoa onko kaunis ilman meikkejä ja kauheaa pynttäytymistä?

Keskustelin tänään asiasta mielikuvitukseni kanssa. Siellä joku huusi minulle että olin ruma. Sanoin tälle että en ollut täällä tehdäkseni vaikutuksen ulkonäölläni vaan äänelläni. Ja jos ulkonäkö ei miellytä niin sulkekoon silmänsä tai pitäköön omana tietonaan. Koska minä tiedän että joidenkin mielestä olen hyvinkin kaunis.

Tiedän että en ikuna ikuna pääsisi pitkälle ulkonäölläni. En ole mitenkään erikoisen näköinen. Nätti olen kun hiukan koristan itseäni mutta en mitenkään mainittavasti. Kaunis lauluääni löytyy (ainakin näin haukutaan) joten sillä ajattelin pärjätä kun joskus haluan laulajaksi tai laulavaksi näyttelijäksi mutta riittääkö se loppupelissä että minulla on lauluääntä mutta ei ulkonäköä?

Luin kaverini päiväkirjamerkintää hänen päivästään viimeisenä ennakkotehtäväpalautuspäivänä. En itse sitten tehnyt mitään ennakkotehtäviä enkä hakenut minnekkään. Toivottavasti nyt tein oikein. En kyllä millään olisi ehtinyt tehdä niitä ennakoita ja harjoittelemaan biisejä joten ei voi mitään. Mutta välivuosi on silti aika semmonen juttu että huh huh... Mutta toisaalta ihan hyvä. En meinaan tavallaan kuitenkaan tiedä miksi haluan isona. Jotenkin se liittyy kulttuuriin ja taiteeseen mitä luultavammin mutta tarkkaan ottaen mitä se on en tiedä. Mutta ammattikorkeeseen haen. En hae TEAKiin, NÄTYn enkä Sibeliukseen vaikka hiukan kutkuttaisikin näihin hakeminen. Mutta tuskin kumminkaan pääsisin ja jos pääsisinkin niin tulee uudet ongelmat eteen... en halua muuttaa Tampereelle tai Helsinkiin. Minulla on omat hyvät syyni jäädä Turkuun nykyään. Eli pelkään sitä jos minut huolittaisiinkin joten en uskalla hakeakaan. Vaikka kieltämättä johonkin niihin ehkä haluaisinkin. Joten haen vain Turun Ammattikorkeaaseen... kulttuuripuolelle. Teatteri, musiikkipedagogi, muusikko, tanssi. Jos johonkin noihin pääsisi niin olisin tyytyväinen. Elokuvakin kiinnostaisi. Mutta loppujen lopuksi en kuitenkaan tiedä mikä minusta tulisi. Jos pääsen teatteriin minusta voisi tulla näyttelijä mutta Suomen näyttelijänpalkoilla ei eletä. Musiikkipedagogina voisin opettaa laulua tai toimia musiikinopettajana tms. Se voisi olla ihan kivaa. Muusikkona voisin olla laulaja mutta Suomessa laulajan ura on myös aika hankala tapaus. Tanssijana en tulisi menestymään kovin hyvin koska ei minulla ole niin paljon taitoja mutta se nyt vain on siellä koska tanssiminen on kivaa. Minua kiinnostaisi myös ohjaus, käsikirjoitus, lavastus, puvustus, maskeeraus. Loppujen lopuksi myös oman klubin tms. perustaminen kiehtoisi myös joiltain osilta... Mutta ehkä tiedän sitten välivuoden jälkeen. Voihan mieleni muuttua vielä pitkään... Se vain pelottaa että oli toiveammattini mikä tahansa tiedän että se ei koskaan tule olemaan korkeapalkattu, suuresti arvostettu jne. mutta minä saattaisin pitää siitä... mutta mitä muut mahtavat ajatella ja sanoa?