IRC-Galleria

Olipas ristiriitanen leffa. Itkin ja nauroin samaan aikaan. Koska se oli surullinen mutta silti niin hupaisa. Teki mieli kattoa se mutta silti ei olis halunnu kattoa sitä. Onnistuin lopettamaan sen kattomisen koska äitin piti päästä nukkumaan. Se leffa on se mikä se nyt oli... Miehet elämässäni. Pitkästä aikaa tollanen leffa.
Se pisti miettimään. Ja jotenkin tuli sellanen olo että pakko taas kirjottaa jotain jonnekkin. Mutta en mä sitä kirjota tänne siis sitä mitä mä halusin kirjottaa... ei ei. Se menee mun "päiväkirjaan" mun salaisuuksien aittaan yhdessä toisten salaisuuksien kanssa. Samalla se on unelmien aitta. Sieltä löytyy mun unelmat ja toiveet. Sitten luen niitä vanhana mummina keinustuolissani ja muistelen. Ah! Unelmat ne on niin mahtavia! Mutta sitä pelkää että käy kuin Drewlle tossa leffassa. Mut sit toisaalta vanhemmiten siitäkin voi löytää jotain uskomatonta. Äh... meen kirjottaa -->

Ulkona on lämmintä!! Olin ulkona paahtavassa auringon paisteessa ja leudossa pienessä tuulessa kahden High Lord luvun verran med kokis. Ja ah! Oli ihanaa! Siellä on ihan kesä ilma. Tuli kuuma mutta sellanen kesänen kuuma. Kesä on tullut ^^ Ja jatkuu toivottavasti koko kesän :D Sillon saa sataa kun mä olen töissä mutta kunhan muut päivät ja päivän tunnit on lämmintä, aurinkoista ja mukavaa :D

Tulipas surullinen ja nostalginen olo. Aloin miettiä elämääni Kalannissa. Olipa se hienoa!

Ikävä Kalantia.

Olis vaan niin kivaa kävellä pisin Kalantia ja muistella kaikkee mitä sielläkin on tullu tehtyä :) Ja jos Tiamat tulis mun kanssa... En tosin tiiä kiinnostaisko sitä ees koko touhu. Kävely ja kuunnella mun höpinöitä koko ajan... Mut se olis mukavaa. Varsinkin jos olis tosi nätti ilma. Ilta. Lämmintä. Hiljasta.

Männäisten tupa, Männäisten lenkki, keskustan leikkipuisto, Haltiatien leikkipuisto, metsä, urheilukenttä, amfiteatteri, kirjasto, Männäisten ala-aste, Kalannin koulu, Kaukjärvi, jne. jne. Kaikissa niissä ja monessa muussa on ihania muistoja. Mutta nykyään vain muistoja... niitä on tosin mukava elää taas uudestaan ^^ Ja ehkä vielä tulee lisää muistoja :) Ehkä minulle ei ole sattunut tai tapahtunut mitään huikean omituista tai järisyttävää. Asuin pienessä kylässä jossa ei koskaan tapahtunut mitään. Bussimatkat olivat ihmeellisiä seikkailuja. Suurkaupunki reissut harvinaisia (olin ensimmäistä kertaa Helsingissä joskus 6. luokalla ja Turkuun pääsi hyvä jos kerran vuodessa jos sitäkään). Jos jossain liikkui poliisiauto tai ambulanssi tai jopa Mediheli siitä puhuttiin vielä viikko sen jälkeen. "Kaikki" tunsivat "kaikki". Luokat pysyivät samoina aina ala-asteelta ylä-asteelle. Jos Ellun kanat karkasivat oli siitä juttu Ukin sanomissa. Nyt kun miettii oli siellä paljon tapahtumaa. Ei sitä vain silloin huomannut.

Ihmiset Kalannissa olivat myös omaa laatuaan. Vaikka moni oli kovin ilkeä minulle en silti kanna kaunaa ihme kyllä. Loppujen lopuksi kaikki olivat jokseenkin kavereitani. Ei ollut koskaan yksinäistä. Ja vaikka monen ihmisen takia tirautti yöllä kyyneleen oli minulla silti ainakin Hannebal ja Nasse <3 Onhan minulla edelleenkin ^^ Vannoin näyttäväni epäileville varsinkin vanhoille luokkalaisilleni (joiden kanssa tuli sitten tosiaankin elettyä se 9 vuotta) että minusta tulee vielä jotain! En ole se ruma, läski, huonostipukeutuva, pelkuri, poikaton hylkiö joka tosin lauloi hyvin jonka he tottuivat näkemään vaan jotain aivan muuta! Nyt kun mietin niin moni asia jota toivoin itku kurkussa pimeässä huoneessani Titi-nallea puristaen on käynyt toteen! Ei ehkä ihan täysin samanlaisena kuin toivon: henkilöt ja paikat ehkä muuttuneet. Mutta asia kuitenkin sama. Eli teen johtopäätöksen: unelmat ja toiveet voivat toteutua.

Oli rohkea veto muuttaa pois Kalannista. Tietääkseni kukaan muu luokkalaisistani ei muuttanut. Jäivät sinne. Ukin lukioon, Novidaan, töihin, pyöräyttivät muksun... mutta kaikki jäivät sinne. Nassen piti tulla mukaani mutta sinne hänenkin oli jäätävä. En olisi koskaan uskonut että teen niin rohkean teon! Ensimmäisenä vuotena ajattelinkin että se oli vikatikki. Mutta en lähtenyt takaisin vaikka halusin. Toisena vuotena halusin jatkaa taistelua. Ja kolmantena vuotena totesin että ihan hyvä että lähdin. Vaikka Kalantiin palaisinkin vieläkin mielelläni.

Ei sitä tiedä mitä elämä tuo tullessaan. Sitä on onnellinen, sitten kaikki muuttuu ja vajoat masennukseen, tulee hetken onnellisuus ja taas petyt, sitten tulee enkeli joka pelastaa sinut... entä sitten? Masennunko taas vai muuttuuko elämä vielä mahtavammaksi? Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Katsoo päivä kerrallaan mitä tapahtuu (vaikka päivä olisikin tylsä) ja suunnittelee ja unelmoi tulevaisuudesta. Ehkä nekin unelmat toteutuvat vielä...

01. Kuka olet?
02. Olemmeko ystäviä?
03. Koska ja miten tapasimme?
04. Oletko ihastunut minuun?
05. Pussaisitko minua?
06. Anna minulle lempinimi, ja kerro miksi valitsit juuri sen?
07. Kuvaile minua yhdellä sanalla
08. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?
09. Oletko edelleen samaa mieltä?
10. Mikä muistuttaa sinua minusta?
11. Jos voisit antaa minulle mitä tahansa, mitä se olisi?
12. Miten hyvin tunnet minut?
13. Koska näimme viimeksi?
14. Halusitko joskus kertoa minulle jotain, mitä et ole pystynyt kertomaan?
15. Aioitko pistää tämän blogiisi ja katsoa, mitä minä kertoisin sinusta?

Nimesi?
Hanna

Mikä on toinen nimesi?
Maria

Ikäsi?
18

Lempinimiäsi?
Lilli, Kirppu, Muru, Hansu, Hansvili, Hande, Handerson jne.

Mitä odotat tällä hetkellä eniten?
Tällä hetkellä odotan että Tiamat tulisi seikkailuiltaan moikkaamaan minua. Mutta suuremmassa skaalassa odotan esimerkiksi sitä että pääsisin muuttamaan omaan kämppään.

Mitä pelkäät tällä hetkellä eniten?
Tiamatin menettämistä.

Mikä sinusta tulee isona?
Näyttelijä, laulaja, musiikkipedagogi… en mä tiiä… jotain kulttuuriin liittyvää kait. Tai baarimikkokin olis ehkä ihan kiva, tai somistaja, tai opettajakin ehkä. En mä tosiaankaan tiiä :(

Kuinka pitkä olet?
N. 160cm?

Seurusteletko jonkun kanssa?
Voi kyllä. Tiamat kultasein <3

Mikä on tällä hetkellä tärkeintä elämässäsi?
Tiamat, ystävät, teatteri, perhe

Mikä on tavoitteesi?
Tällä hetkellä päästä ylppäreistä läpi, saada töitä ja muuttaa omaan kämppään, saada jatko-opiskelu paikka sieltä mistä haluan ja päästä ”uralle” omaan ammattiin ja joskus hankkia se talo, auto, koira ja muksut jne. :P

Mikä väri kuvastaa sinua ja miksi?
Jaa. Joskus olen hyvinkin musta. Synkkä ja masentunut ja möksäävä. Joskus iloisen punainen. Pirtsakka, menevä. Joskus lämpimän keltainen. Ystävällinen ja sosiaalinen. En minä tiedä.

Mitä harrastat?
Teatteria teatteria teatteria… tosin kohta en sitä enää vuoteen varmaankaan *snif* mut sit on musiikki ^^

Mitä pelkäät?
Menetyksiä, rakkaiden ihmisten menetystä eritoten ja yksinäisyyttä. En kestäisi kumpaakaan. Musertuisin täysin. Kerran jo yksinäisyyden kokenut joten ei kiitos enää ikinä!!

Huonoja puoliasi?
Stressaava, läski, joskus ehkä ärsyttävä, tyhmä, saamaton, itsetunto nolla, aina väärin väärään aikaan.

Hyviä puoliasi?
Laulutaito, suvaitsevuus, kaikkien kaveri (tai ainakin haluaisi olla mutta jostain kumman syystä tänne muutettuani en ole siinä onnistunut niin kiitettävästi kuin joskus :/), sydämellisyys, tykkään myös kuunnella ihmisiä (tämäkin jäänyt tässä kahdessa vuodessa :/ ihmiset ei vaan puhu enää mulle ja se harmittaa)

Oletko satuttanut itseäsi?
Mitä nyt tykkään repellä kynsinauhoja ja rupia sekä puhkaista vesikelloja mutta muuten en itseäni satuttaisi vaikka joskus kävikin mielessä. Mutta totesin että se on tyhmää.

Nimiä lapsille?
Järettömästi… mut esim. Lilli/Jeremias, Lilian/Philip, Nadja/Jon jne. jne.

Mitä haluaisit tehdä ennen kuolemaasi?
Saavuttaa jotain, toteuttaa kaikki unelmat, elää hyvä elämä ja varmistaa että läheiset myös jne.

Pidätkö itseäsi vahvana?
Fyysisesti en tosiaankaan. Heikko kuin… kuin jokin. Henkisesti en sitten tiedä. Kestän paljon koska pidän kaikki asiat sisälläni. Ja oli se aika vahva teko tänne muuttaminen jne. Joten kaipa mä sit henkisesti olen jokseenkin vahva… mutta en menisi vannomaan.

Oletko ujo?
Jokseenkin. Riippuu aina tilanteesta ja porukasta ja mielialasta jne. että millainen olen. Mutta voisin sanoa olevani ujo. En uskalla puhua ihmisille niin kuin haluaisin. Sitten menen paniikkiin ja sanon jotain tyhmää ja saan ”niitä” katseita.

Oletko koskaan itkenyt ilman hyvää syytä?
Monesti. Ja monesti syystäkin. Mutta useimmiten ilman syytä. Tai oikeestaan useemmiten en edes tiedä syytä. Minä nyt vaan itken paljon. Ei se oo kivaa mutta minkäs teen. Mielelläni en tosin itke toisten nähden.

Mitä kirjoja luet tällä hetkellä?
Magicians’ Guild Trilogyn Novicea <3 (suosittelen MG Trilogyä ^^), TSH II, Hevosten laakso, Muskettisoturit I.

Kyllä se kesä on tulossa kovaa vauhtia.
Mulla jalassa lenkkarit.
Ei sukkiksia
T-paita.
Monet vaihtaa kesärenkaita.
Motoristit on heränny talviunilta.
Iskä grilla.
On kaunista.
Aurinko paistaa.
On lämmintä.
Ja mulla kesäfiilis.

Taidan mennä pyöräilee keskustaa ^^

Pink - Stupid Girl!!

*nolostuspunastusmaximus*

Nyt se on paljastettu! Hyvän kaakaon salaisuus! Se on.... kermavaahto!! ^^

Sain sitten kesätöitä ^^ 15 päivä meen tekemään söpimuksen. Toivottavasti ei olis yksi maailman lämpimimmistä ja ihanimmista kesistä xP

Pitäis tästä varmaan mennä hakemaan pyörä varastosta, kunnostaa sitä hiukan ja lähteä ajelee tonne keskustaan päin...

Kyllä kai sitä joskus rumakin on nätti ^^ Oikea meikki ja oikeat vaatteet niin johan sitä kaunistuu ^^ Tai no okei... ehkä joskus jopa ilman meikkiä ja ihan tavallisissa rennoissa vaatteissakin sitä voi joskus olla nätti. Ja mitä siitä vaikka jonkun typeryksen mielestä ei ole kaunis, nätti tai söpö. Jonkun toisen mielestä sitä on. Jos joku tulee sanomaan päin naamaa että oot ruma niin ei kannata jäädä itkemään omaa rumuuttaan. Pian joku tulee ylistämään kauneuttasi. Ihmiset pitävät eri asioista. Voihan olla että joku pitää Liv Tyleriäkin rumana.

Show/elokuva/musiikki bisneksessä ei kuulemma pärjää ellei ole ulkonäköä. Valitettavan totta. Kuinka monta tavallisen näköistä julkkista (siis ihan oikeaa julkkista) tiedät? Ehkä Tobey on yksi niistä harvoista joka voisi olla kenen tahansa naapuri mutta hän onkin yksi niistä harvoista. Eikö maailmassa pärjää enää pelkillä lahjoilla? Loppujen lopuksi kenestä tahansa saa kauniin joten miksi katsoa onko kaunis ilman meikkejä ja kauheaa pynttäytymistä?

Keskustelin tänään asiasta mielikuvitukseni kanssa. Siellä joku huusi minulle että olin ruma. Sanoin tälle että en ollut täällä tehdäkseni vaikutuksen ulkonäölläni vaan äänelläni. Ja jos ulkonäkö ei miellytä niin sulkekoon silmänsä tai pitäköön omana tietonaan. Koska minä tiedän että joidenkin mielestä olen hyvinkin kaunis.

Tiedän että en ikuna ikuna pääsisi pitkälle ulkonäölläni. En ole mitenkään erikoisen näköinen. Nätti olen kun hiukan koristan itseäni mutta en mitenkään mainittavasti. Kaunis lauluääni löytyy (ainakin näin haukutaan) joten sillä ajattelin pärjätä kun joskus haluan laulajaksi tai laulavaksi näyttelijäksi mutta riittääkö se loppupelissä että minulla on lauluääntä mutta ei ulkonäköä?

Luin kaverini päiväkirjamerkintää hänen päivästään viimeisenä ennakkotehtäväpalautuspäivänä. En itse sitten tehnyt mitään ennakkotehtäviä enkä hakenut minnekkään. Toivottavasti nyt tein oikein. En kyllä millään olisi ehtinyt tehdä niitä ennakoita ja harjoittelemaan biisejä joten ei voi mitään. Mutta välivuosi on silti aika semmonen juttu että huh huh... Mutta toisaalta ihan hyvä. En meinaan tavallaan kuitenkaan tiedä miksi haluan isona. Jotenkin se liittyy kulttuuriin ja taiteeseen mitä luultavammin mutta tarkkaan ottaen mitä se on en tiedä. Mutta ammattikorkeeseen haen. En hae TEAKiin, NÄTYn enkä Sibeliukseen vaikka hiukan kutkuttaisikin näihin hakeminen. Mutta tuskin kumminkaan pääsisin ja jos pääsisinkin niin tulee uudet ongelmat eteen... en halua muuttaa Tampereelle tai Helsinkiin. Minulla on omat hyvät syyni jäädä Turkuun nykyään. Eli pelkään sitä jos minut huolittaisiinkin joten en uskalla hakeakaan. Vaikka kieltämättä johonkin niihin ehkä haluaisinkin. Joten haen vain Turun Ammattikorkeaaseen... kulttuuripuolelle. Teatteri, musiikkipedagogi, muusikko, tanssi. Jos johonkin noihin pääsisi niin olisin tyytyväinen. Elokuvakin kiinnostaisi. Mutta loppujen lopuksi en kuitenkaan tiedä mikä minusta tulisi. Jos pääsen teatteriin minusta voisi tulla näyttelijä mutta Suomen näyttelijänpalkoilla ei eletä. Musiikkipedagogina voisin opettaa laulua tai toimia musiikinopettajana tms. Se voisi olla ihan kivaa. Muusikkona voisin olla laulaja mutta Suomessa laulajan ura on myös aika hankala tapaus. Tanssijana en tulisi menestymään kovin hyvin koska ei minulla ole niin paljon taitoja mutta se nyt vain on siellä koska tanssiminen on kivaa. Minua kiinnostaisi myös ohjaus, käsikirjoitus, lavastus, puvustus, maskeeraus. Loppujen lopuksi myös oman klubin tms. perustaminen kiehtoisi myös joiltain osilta... Mutta ehkä tiedän sitten välivuoden jälkeen. Voihan mieleni muuttua vielä pitkään... Se vain pelottaa että oli toiveammattini mikä tahansa tiedän että se ei koskaan tule olemaan korkeapalkattu, suuresti arvostettu jne. mutta minä saattaisin pitää siitä... mutta mitä muut mahtavat ajatella ja sanoa?