vastasin iisist: ”no tämä nainen tässä”.
Oon sekasin onnesta, se johtuu susta,
kiitollinen siit, tää onni ei oo kusetusta.
Miten joku tarina alkaa näin täydellisesti,
ja loppuu vast ku kuolema mut käsiinsä etsii.
Mietin joskus voinko ees uskoo rakkauteen,
mut sun tulon myötä mä sain uuden käsitteen.
Istuttii portailla, puhuttii monta tuntii,
ja sun kans tunti meni nopeest ku sekunti.
Jos mä olisin kivi, muuttuisin mullaks,
ja kasvattaisin ruusun joka muuttuu kullaks,
ku otat sen käteen, haluun et kaikki näkee,
ettei siin oo mitää järkee ku oot mul nii tärkee.
Olisin heti valmis kuolemaa sun puolesta,
mut rakastan nii et varmaa heräisin kuolleesta.
Seison sanojeni takana ja lupaan pistää parasta,
ei meiä välii tuu mikää, nii paljon sua rakastan.