IRC-Galleria

Että oli namia.. sain illalla luun kun menivät kattomaan jotain Riennon peliä. Joutessani kalusin siitä pinnasta sitä hyvänmakustapehmeetä ainaki puolet. Yritin emännän kanssa vähän painia kun ihmiset tulivat takaisin, mutta masussa vähä omituisesti kupli ja varmana emäntä tökki jotenkin pahasti massuun kun kaikki ne herkut tuli sitten nurinperin ylös. Onneksi ennätin parvekkeenoven edessä olevalle matolle. Ajattelin, ettei sitä passaa hyviä herkkuja hukkaan heittää ja aloin äkkiä ahtaa niitä takaisin "sinnemihinnekuuluu" elikkäs mahaani =) ...van taas... tämän talon ihmiset siis ovat ihan kamalia. Emäntä varasti taas kaikki herkkuni.. valmiiksi pureskeltua vaivatonta ruokaa.. pah... tyhmiä nämä ihmiset. Heitti ne vielä sitten "siihen valkoiseen, joka lorisee omituisesti, kun sen päällä istuu". Olen yrittänyt nuuhkimalla ottaa selvää mitä siinä penkissä tapahtuu, van ihmiset tuntuvat olevan sitä mieltä, ettei se touhu miulle kuulu. Jotain ihme ihmisten rituaaleja. Jotain samaa varmaan kuin se, että tökkiivät jollain kepillä hampaitaan aamulla ja sama vielä illalla. Varoittelin jo haukahtelemalla, että saattaa vaikka tökätä kurkkuun. Ainakin herkkutikku voi silleen tehdä jos sen kanssa juoksee. Aamulla muuten sitten tuli paskottua vähä lattialle, oli pakki sekasi.. ihan ok sinänsä ei tarvinnu pahemmin ponnistella... Oon sen verran ylpee tekosistani, että yritin puollustaa läjääni ja ottaa "siltämieheltäjokatähänlaumaankuuluu" paperia pois, mutta pakotettiimpa olemaan sitten emännän sylissä koko läjän siivousaika. Niin täällä tuhotaan kaikki mitä saan aikaan.. lähtee aina työllä ja vaivalla silputut sanomalehdetkin.

Minua muuten yritettiin kai opettaa hakemaan leluja. Siis mitä järkeä, kysympähän vaan... sitten ei antanu etes sitä makupalaa jos ei ollut lelu mukana, kun tulin takasi luo. Ei sille mitään voi, ettei muista kun lähtöhetken sen lelun. Aina kun pääsin lelun luo muistin, että makupala jäi emännän käteen JA SYÖMÄTTÖMÄNÄ. Kaameaa haaskausta ja kaikkien tämän lauman herkkujenjakoperiaatteitten mukaan en sitä olisi kuitenkaan myöhemmin enää saanut. Olisi kuitenkin syönyt senkin omaan massuunsa, on se niin ahne.

Minua raahaillaan ulos vaikkei huvittais.. Ihmispojalla on velipuoli täällä mukana ja kokoajan joutuu parivaljakon mukaan ulos. Tuo lehtipissiminen on paljon helpompaa ja vaivattomampaa. Onnistuin sentäs emännälle näyttelemään, etten jaksa ulkona kävellä. Tasku rapisi tosin niin mukavasti, että sitä piti tuijottaa ja kävelin ihan vahingossa sen vierellä eteenpäin. Tuijottaminen kannatti lopulta ja sain sitten raksuja puoli kourallista. Ne on muuten ihme sapuskaa, maistuuvat kupista ihan erilaiselta kuin ulkona. Onneksi osaan sisällä lajitella koiranmakkaran papanoitten seasta aika taitavasti, että saa hyvää ruokaa pahimpaan nälkäänsä. Eivät oikein nuo ihmiset tajua, että voisin sitä makkaraa vaan syyä, ihan liian vähän joka annoksessa. Kokille varmana pitäisi antaa vähän palautetta aiheesta.

Oli meillä muitakin vieraita. Viiva tyttöjen kanssa kyläilemässä, mukavaa sakia. Sain nimittäin nuolla jäätelöpaketin pahvin. Siinä oli kuitenkin niin vähän syömistä, että ajattelin käydä pöydästä lisää. Tulin siihen tulokseen, että ihmiset on ahneita, minut ajettiin pois ja söivät kaiken sitten itse. Suhteellisen epäreilu jakotapa herkuille.

Illalla ihan selvästi minulle oli tuotu uusi peti lattialle Janin huoneeseen. Sain sen just fengshuijattua asialliseen kuntoon ja tehtyä sopivan pesän niin eikö tämä pienempi poika tunge siihen ja omi sitä itselleen. Sitten vielä laitettiin ovi kiinni, eikä laskettu enää "sinne huoneeseen, jossa varmasti joku olisi leikkinyt minun kanssa". Pääsin sentäs Janin kanssa vielä suihkuun kun Santeri avasi oven. Kävin pikapesulla ja kipaisin emännän kuivattavaksi.

Tänä aamuna sain herättää isännän ja pojat. Oikein riemukasta touhua, suoritin aamupesut kaikille miespuolisille. Se meillä asuva naisihminen ei antanut pestä naamaansa, peitti varmaan kaikki liat sillä tökötillä, joka haiseekin niin pahalle, että pitäisi pestä pois naamasta. Yritin van ei niin ei, pitäköön mönjänsä pyh.. menin vielä parvekkeelle tarkistamaan asian, ettei se tukehdu niihin rasvoihinsa. Alhaalla oli joku iso auto, vähänkö pelotti, että se huomaa minut ja hyppää parvekkeelle. Kerran minä pääsen sohvalle, se ihan taatusti jaksaa hypätä meille tänne ylös. Kaisa kyllä sanoi, ettei se kolmanteen kerrokseen pääse, van en usko. Ei tullut ihan vaan kun osasin piiloutua jalkojen juureen ettei huomannut.

Nyt tiedän miten ihmiset saa sängystä ylös! Ponppaa sänkyyn, nuolee naaman ja lösätää mahan päälle heiluttamaan häntää. Tosin joutuu aamulla monta kertaa toistamaan. Viikonloppuna oli hankalampaa kuin näin arkena, ihme unikekoja. Söin "ylösnousua" ootellessa tohvelia, niissä on jännä maku kun lisää vähän mausteeksi purulelua tossun sisään. Sitäpaitsi voi näytellä, että lelua on vain ottamassa pois tossusta jos sattuvat ihmiset heräämäänkin vahingossa kesken maistelujen.

Koko viikonloppu on raahailtu taas pitkin maita ja mantuja. Pakotettiin olemaan autossa Kuopioon asti. Ihme hälinään veivät, oltiin jonkun ihmislapsen synttäreillä van eipä kakkua annettu ei.. ihme sakia. Keittiössä oli kyllä mukava matto mihin pissiä, ei luistanut tassut yhtään. En joutanut ulkona oikein pissimään oli hajuja...

Olen hieman hämmennyksissäni tästä tuoksujen maailmasta pihalla.. huomasin että joistakin kulkijoista jää samanlaisia jälkiä lumeen kuin minusta. Niska vaan taitaa tulla kipeäksi ja kuono varmaan kuluu, mutta ihan pakko niitä on seurata mihin ne on mennyt. Yhtä seurasin tosi kauan, jälki katkesi siinä puolen kilometrin matkan kohdalla hiton hyvänhajuiseen länttiiin. Olisi ollut nami ja olisin vähän enemmänkin halunnut maistella sitä, mutta emäntä sanoi yök ja halusi jatkaa matkaa. Ihme tyyppi, ei ymmärrä yhtään mitään hyvän päälle.

Lenkkeily taitaa olla minun elämäntehtävä tässä laumassa. Minut raahataan monta kertaa päivässä pihalle. Eilenkin piti käpytellä toistakymmentä kilometriä ja sitten oli vielä nukkuessa varastettu minulta kynnet. Olisin kyllä yrittänyt puolustautua moista rikollisuutta vastaan... jos olisin herännyt. Sikamaista sanon minä! Rääkkäävät niin väsyksiin, ettei jaksa sisällä riehua kuin aamutuimaan. Mistähän ne kuvittelee minun moisella kohtelulla saavan kaiken huomion jos en jaksa riehua... no onneksi löysin ne tossut ja sukat, hyvin tuleevat ihmiset perässä, kun nappaan suuhuni. Se on se seuraa johtajaa ja MIE OON POMO =)

Keksin aamulla mikä on minun lempilaulu.. mukavat sanat, jotenkin tuntuivat niin henkilökohtaisilta. Ootteko muuten huomanneet, että korvat voi laittaa muuten lukkoon silleen, ettei kuule mitä kielletään tekemästä. Oiva keksintö.

Kostin, kun taas lensin petiltä yöllä pois. Kumma paikka koko rötiskö siinä huoneessa, johon minulla ei ole olevinaan yöllä asiaa. Ei luulisi häiritsevän jos vähän jalkopäässä ite koisaisin, van ei niin ei. Lattialla oli kylmä, aamullakin tassuja vielä palelsi, otin siihen emännältä villasukan avuksi lämmittämään. Jännintä oli että se suussa jos juoksee ympäri taloa niin emäntä tulee perässä. Mukavaa =) ...ajattelin sitten lenkkeillyttää naista vähän enemmänkin. Outo tyyppi, ei tykänny.. laitto sitten minut arestiin ihan muutaman lenkin jälkeen kylppäriin.. siltä loppu varmaan kunto... tai jotain. Lenkkeilytän sitten myöhemmin uudestaan jos se sitten jaksaa useemman tavaran kanssa harjotella kiinniottamista..

Yöllä kömmin emännän viereen, ei huomannut.. hähhää.. oli tunkenut jotain rasvaa käsiinsä, kovin epämääräistä ja haisi pahalle. Minä yritin hyvää hyvyyttäni sitä pois putsata, ihan silleen varovasti nuolemalla. Ihme homma kun ei saa putsata moisia tököttejä pois, lensin sängystä kuin leppäkeihäs vaikka isäntä nukahti sohvalle jo monta tuntia aiemmin. Kostoiskuna pöllin villasukan ja vein sen omalle petilleni, eivät tykänneet siitäkään sitten aamulla. Ihan ihme sakkia koko ihmislauma...