IRC-Galleria

Juuri flunssasta toipuneena lähdin Lahteen NRJ-konserttiin pikkusiskon kanssa. Vettä sato kaatamalla, kun päästiin perille ja useammin, kuin kerran vedottiin tilapäiseen mielenhäiriöön, kun oltiin lähdetty keskelle helkutin kylmää sadetta jonottamaan. Jonotusaika oli kaikkea muuta, kuin mukava ja me oltiin ikionnellisia, kun päästiin sisälle lämpimään. Siitä oli jo pitkä aika, kun olin viimeks kokenu teinihysteriaa ja koska mä tykkään isoista ihmisjoukoista, niin odottelin ihan mielenkiinnolla, millasta siitä konsertista tulee.
Me oltiin pikkusiskon kanssa eturivissä ja melkein heti siinä alko tulla sivuilta painetta ja ensimmäinen pyörtyny nostettiin pois, ennenkuin keikka oli alkanu. Kattelin siinä ympärilleni ja kyselin pienemmiltä, että vieläkö henki kulkee. Mulla ei siinä ollessa ollu hirveesti vaikeuksia, kun olin suurinta osaa pidempi, mitänyt olin päätynyt täysin idioottimaiseen kenkävalintaan keikalle; piikkikorkoihin.
Agnes aloitti keikan ja sillä on aika omaperäinen esiintymistapa. Vähän niinkuin se kävis ylikierroksilla, tekee kokoajan jotain. Hyppii ja pomppii ja ihan kuin haluis olla kaikkialla koko ajan. Sen musiikki on mun mielestä tosi hyvää, mut sen live-esiintyminen on turhan rauhatonta mun makuuni.
Seuraavaksi esiintyi Disco ja ne oli aivan loistavia livenä. Yleisö tuns suurimman osan kappaleista ulkoa ja välillä yleisön laulu kuulu kovempaa, kuin laulajan. Ne piti helposti yleisön mielenkiinnon yllä ja ihmiset meni mukana.
Discon esityksen jälkeen joku oksensi keskellä yleisöä ja aiheutti ihmiskadon siitä kohdasta. Mun pikkusisko otti yhden pikkuisen siihen eteensä, ettei se liiskaantuisi, sillä väkijoukon paine oli koko ajan kasvamassa. Samaan aikaan, kun Bleak aloitti esiintymisen, niitä oksennuksia tultiin korjaamaan pois.
Täytyy nostaa hattua Bleakille, että saivat yleisön heti mukaan, vaikka osan yleisön huomio oli aluksi ymmärrettävistä syistä toisaalla. Tietysti voisi sanoa, ettei hyvännäköisen mieshenkilön ole vaikeaa saada laumaa teinejä hysterian partaalle :D . Musiikki oli aivan loistavaa ja esiintyminen erittäin energistä. Laulaja tuli usein alas lavalta ja lauloi puoliksi yleisön seassa(siis nojasi yli turva-aidan). Kerran se tuli mun viereen ja mä yllätyin ja suu loksahti auki. Seuraavaksi mut tönäistiin älyttömällä voimalla suoraan laulajan kylkeen kiinni. Eli jos mun hampaanjäljet löytyy kyseisen herran kyljestä, olen pahoillani. Mä en ees päässy siitä pois, pystyin vaan sulkemaan suuni ja odottelemaan naama kiinni sen kyljessä hysterian laantumista. Bleakin aikana hysteria oli ylimmillään; oli edes turha yrittää liikkumista.
Mä tarjouduin vaihtamaan paikkoja pikkusiskon kanssa Beats & Stylesin ajaksi. Silloin ei ollu hirveesti hysteriaa ja mun oli helppo pitää sille pikkuselle tila, jossa hengittää. Mun jalkoja särki aivan prkl:eesti ja jossain vaiheessa oikeesti harkitsin siitä lähtemistä ennen idoleita(joita me mun pikkusiskon kanssa oltiin pääasiassa tultu kattomaan). Kestin kuitenkin ja Beats & Stylesin esityksen loppupäässä se hysteria alko taas nousta. Mun käsi täris, kun yritin pitää ihmisiä painamasta sivulta sen pikkusen päälle. Sanoin Turva-Teemulle siitä ja se sano jollekki järkkärille, et kattoo miten se pikkuinen jaksaa. Ennen Idolseja me vaihdettiin pikkusiskon kanssa paikkoja ja mä roikuin siinä kaiteessa kiinni, ettei sieltä sivulta ois puskettu sen pikkuisen päälle.
Idolsit räjäytti koko paikan, se meteli niitten tulon jälkeen oli aivan järjetön. Ne laulo Pop-musiikin lisäksi onnittelulaulun Miialle.
Konsertin loputtua me mentiin istumaan(aivan taivaallinen tunne) ja juomaan limsaa siellä hallissa. Yks niistä NRJ:n juontajista (joka me ollaan pikkusiskon kanssa ristitty Herra Hyvännäköiseksi) käveli siitä ohi ja jotku tytöt kysy, et saako ne halata sitä. Mä olin keikan jälkeen aivan fiiliksissä ja menin itekkin kysymään. Pikkusisko meni vielä sen kanssa yhteiskuvaan.
Kun me päästiin sieltä pihalle, nähtiin iso määrä porukkaa sen idols- bussin vieressä ja mentii kattoo. Siel oli joillakin pahvisia sydämenmuotoisia kortteja, joissa luki Iso A. Ne oli kuitenkin jo autojonossa odottamassa ulospääsyä, eikä ne tullu sieltä enää ulos.
Me mentiin Bleakin bussin viereen ja ihmiset pyys siltä laulajalta yhteiskuvia, nimmareita ja haleja. Mä kysyin, et voisinko ottaa siitä ja mun pikkusiskosta kuvan ja se sano joo. Vähän myöhemmin mä kysyin et voisinko mä ottaa meistä kahdesta kuvan ja se kaappas mut sellaseen karhunhalaukseen, et joku niistä ympärillä olevista tytöistä sano "Oooooii". Sanoin sen jälkeen pikkusiskolle, että mitä jos pitäisit mua hetken pystyssä.
Keikan jälkeistä fiilistä parempaa ei oo kuin keikan aikainen fiilis. Kotimatka me vaan höpötettiin, kuunneltiin musiikkia kertailtiin mitä illan aikana oli tapahtunu.