IRC-Galleria

Olen kovin kukkaispäällä tänään. No jooh. Naitomeaa taasen.

Naitomea - Kami To Bara (Jashin To Bara)

Chiisana omoi ga
Nanika wo tsunorase
Mebaeru akui wo
Osae rarezuni

"Kimi no kokoro no hate ga mitai" to
Kami wa amaku yasahiku sasayaita

Shinjiaezuni
Guryoku furikazasu ima
Kareta shikai wo
Azayaka ni somete ita

Itsukara wasureta?
Dareka wo omoukoto
Chiisana sekai de
Kowashiau dake

Yume ni afureta mirai nado naku
Kami ga tsukuru hakai ni mi wo yoseta

Toumei yueni iro wo kobamezuni
Saita sono hana
Jashin to bara ga

Shinjiaezuni
Guryoku furikazasu ima
Yureru sekai wa
Bokura wo nageita

Kizukeba jibun ga dare nanoka
Wasurete ima mo wakarazu ni
Kuzureta jiga wo oou yami wa
Shizuka ni waratte iru

Itsukara wasureta?
Dareka wo omou koto
Tatareta kokoro wa
Tsunagaru koto wa nai

---

A little thought,
forming the beginning,
I'm not able to suppress
the burgeons of the evil.

"Let me see the end of your soul,"
the false god whispered tenderly and sweetly.

We couldn't trust each other
and now I'm wielding an empty power.
It livens up the colour of
a dead view.

I ask myself since when I always forget
to think of anyone else.
The mutual destruction in a small world.

There's no hopeful tomorrow.
So I surrendered myself to the destruction created by an evil god.

A blooming flower which couldn't refuse the colour
due to its clearness.
The evil god and roses.

We couldn't trust each other
and now I'm wielding an empty power.
This shaking world
moans because of us.

When I recognized it, I forgot who I am.
Even now I don't know.
The darkness that covers my broken person,
is smiling silently.

I ask myself since when I always forget
to think of anyone else.
The broken heart will never be dressed.

---

Pieni ajatus,
muodostuen alusta,
en pysty tukahduttamaan
pahuuden taakkaa.

"Anna minun nähdä sielusi loppuun,"
väärä jumala kuiskasi hellästi ja suloisesti.

Emme pystyneet luottamaan toisiimme
ja nyt minulla on vain tyhjä voima.
Se vilkastuttaa kuolleen
näkymän väriä.

Kysyn itseltäni kun unohdan aina
ajatella muita.
Keskinäinen tuhoaminen pienessä maailmassa.

Toiveikasta huomista ei ole.
Joten antauduin pahan jumalan luomalle tuholle.

Kukkiva kukka joka ei voinut kieltäytyä väristä
kirkkautensa vuoksi.
Paha jumala ja ruusut.

Emme pystyneet luottamaan toisiimme
ja nyt minulla on vain tyhjä voima.
Tämä järkkyvä maailma
suree meidän vuoksemme.

Kun tunnistin sen, unohdin kuka minä olen.
En tiedä vieläkään.
Pimeys joka peittää minun rikkinäisen persoonani,
hymyilee hiljaa.

Kysyn itseltäni kun unohdan aina
ajatella muita.
Särkynyt sydän ei tule koskaan olemaan puettu.