Joo, en tiiä en. Mutta löysin nää vihdoinki. ;__________;
Naitomea - Sekishoku
Haha wa ima mo wagako no kaeri zutto koko de machi tsutzuketieru
Kazuekirenu jidai no namida wo nagashi inotteita
Ano tsumi mo nai yowaki hitobito kutsuu wo nigiri shimeta
Shu ni somerareta daichi no maku wa togire chigire yagate kieyuku
Hakanai arasui ga umidasu kanashimi wa
Kono kaze ni noserare haha no mune wo tsuranuita
Tabidatsu sugata me ni yakitsuite hanarenai ima mo mada
Aenaku chitta toutoi inochi towa ni yozora no hoshi ni natta
Ikuta no nikushimi ga uzumaku arasui wa
Shiawase wo tsukuru ka
Kurushimi wo umidasu no ka
Hakanai arasui ga umidasu kanashimi wa
Kono kaze ni noserare maiagaru
Me wo tojiru no mo kowakute yoru mo nemurenai
Wagako wo omou haha no inori wa todokanai mama
Scarlet
The mother, even now, still waits for her child's return
Here, even now, the mother still waits for her child's return
Living in the countless days
She continued to shed tears and she continued to pray
Holding onto agony
Isn't a crime for the weak
Dyed red
The pulse of the land is interrupted
It gets ripped away
And vanish
This empty war only makes sorrow
It rides with the wind
And flows through mother's chest
That silhouette going away for the trip
It's burned into her eyes.
Yet, even now, she hasn't seperated from it
The precious life tragically scatters
And forever becomes one with the night sky's stars
The smoke from all the hatred swirls around the battle
Is there happiness out of it?
Is pain the only thing produced?
This empty war only makes sorrow
It rides with the wind
And soars
Even if she closes her eyes, she still can't sleep
She's just so scared.
And regarding the prayer of the mother who thinks of her child
That prayer wasn't able to reach.
Helakanpunainen
Tuo äiti, jopa nyt, odottaa yhä lapsensa paluuta
Täällä, jopa nyt, tuo äiti odottaa yhä lapsensa paluuta
Eläen loputtomissa päivissä
Hän jatkoi kyynelten vuodattamista ja rukoiluaan
Pitää kiinni tuskasta
Ei ole rikos heikoille
Värjätty puna
Maan pulssi on keskeytetty
Se revitään pois
Ja kadotetaan
Tämä tyhjä sota aiheuttaa vain surua
Se ratsastaa tuulessa
Ja virtaa läpi äidin rinnan
Tuo siluetti menee pois matkalle
Se on palanut hänen silmiinsä
Silti hän ei ole vieläkään eronnut siitä
Tärkeä elämä rikkoutuu traagisesti
Ja tulee lopullisesti yhdeksi yötaivaan tähtien kanssa
Savu kaikesta vihasta pyörii taistelun ympärillä
Onko siinä onnellisuutta?
Onko kipu ainoa aiheutettu asia?
Tämä tyhjä sota aiheuttaa vain surua
Se ratsastaa tuulessa
Ja lentää
Vaikka hän sulkeekin silmänsä, hän ei voi nukkua
Hän on vain niin peloissaan
Ja huolimatta lapseaan ajattelevan äidin rukousesta
Sitä rukousta ei voitu saavuttaa