Sä et kyllä koskaan ajattele, että mitä sanot ja missä tilanteessa. Luulis sun ymmärtäneen, että mä en siinä vaiheessa ois tahtonut kuulla mitään sellasta, mitä sä mulle selitit.
Ehkä mun vaan täytyy antaa olla ja koittaa unohtaa kaikki.
Mikset sä vaan sano, että tää oli tässä ja lopettasit samalla mun satuttamisen?
Sä sanoit, että tuskin tää vaikuttaa mitenkään mihinkään. Sä olit väärässä. Mä en ainakaan enää jaksa tällästä. Ja mitä helvetin väliä sillä on, jos mä kerron jollekin jotain itsestäni? Luulisi sunkin jo huomanneen sen asian ajat sitten, mutta ei. Sä ajattelet tätäkin vaan omalta kannaltas, etkä edes viitsi miettiä, että miltä musta tuntuu, kun sä selität kuinka sä voisit olla jonkun kanssa jossain...
Anteeks, mutta mä en vaan jaksa tätä enää. Älä turhaan odottele että soitan tai jotain muuta.
Mä olen nyt äärimmäisen iloinen, että sä et ole täällä.