en ole vittuuntunut, mutta tyytymätön kyllä. sain viime yönä puoliksi unten mailla loistavan idean yhteistyökyvytöntä tietokonettani koskien. se on rassannut mua jo pidemmän aikaa kieltäytymällä hyväksymästä kännykkääni, mikä johtaa siihen etten ole voinut synkata siihen uutta musiikkia. mutta viimeöinen välähdykseni oli seuraavanlainen: mullahan on tyhjiä levyjä kaapissa, voin polttaa uusia biisejä CD:lle!
niin. paitsi että levyni ovat DVD-levyjä, ja nirppanokkainen kone ei huoli niitä ainakaan musiikin kopiointikohteeksi. (tässä kohtaa täytyy mainita että läppärini ollessa elossa yritin kopsata levyille videota, mutta ei sekään toiminut. "liian vähän tilaa" kuulemma. niin, puolentoista tunnin elokuvahan ylittää reilusti levyn 10 tunnin tilavuuden...)
harmittaa. ajattelin että käyn ostamassa CD-levyjä kunhan seuraavan kerran käyn ihmisten ilmoilla, mutta pelottaa että nekään ei toimi ja siinähän olen turhan levykasan hinnan verran köyhempänä ja edelleen ilman Eminemin We Made You:ta (kurja Voice ei ole onnistunut lisäämään sitä ohjelmistoonsa).
ja onnistuin kaiketi hajottamaan toisen levyasemani, koska se ei enää aukea ja sisälle jäi yksi tyhjä levy. elämä on, kyllä se sieltä joskus ulos tulee. ehkä.
päivän paremmissa uutisissa: sain jälleen kämpän siivottua ja lisäksi kirjoitin yhdeltä istumalta valmiiksi yhden Randomin Kirjoittamisen tehtävän.
näin sitten viime yönä unta Michael Emersonista o_O oli siinä muitakin ihmisiä, jopa Juliet the Fertility Doctor taisi olla paikalla, meillä oli kai jonkinlaiset pippalot pystyssä (puhaltelin serpentiiniä). heräsin kesken unen Pompin hössöttämiseen ja vessaan hiippailtuani havaitsin yrjötahran matolla. ilmeisesti eilinen maustettu kana ei sopinut Pompin ruoansulatukselle. eläköön todellisuus?