olin jo ehtinyt autuaasti unohtaa sen tunteen kun öisin fanficcejä lukiessa aika jotenkin harppoo eteenpäin hullua vauhtia. kello oli just äsken yks, ja nyt melkein kolme.
se on loistava tunne. :D tässä viimeisten vuorokausien aikana tuntuu kun ois tutustunu uudestaan vanhoihin ystäviin ff.netiä kierrellessä. ja ah, miten ihanaa voikaan olla verinen ja hikinen angsti keskellä yötä <3 vähitellen pitää taas kaivautua tästäkin kuopasta ylös, oikea elämä vaanii nurkan takana, mutta nautin kun vielä voin.
huomenna pidän kunnon kevätsiivouksen. jostain syystä sekin tuntuu just nyt tosi hehkeältä ja hillittömältä ajatukselta.
keksin Pompille uuden lempinimen: Stepmaster 2003. se on nimittäin ainoa tietämäni koira joka alkaa innostuksissaan aina stepata. ei sille tanssahtelulle ole mitään muuta sanaa. :D olen kahtena viime aamuna herännyt melkein tasan kymmeneltä siihen kun Steppis on hieronut naamaansa mun tyynyyn. sillä on aika tarkka sisäinen kello. ja tämä kuulostaa tieytysti hyvin hellävaraiselta herätykseltä, mutta kun se huomaa että oon hereillä, alkaa armoton nuoleminen, potkiminen ja vinkuminen. takuuherätys.
mutta nyt kun lakkasin upoutumasta fanfictionismiin niin alkoikin nukuttaa. joten yöpuulle ja katsomaan että mihin huomenaamuna herätään.
28½ yötä Lostin vikaan jaksoon! (mun pitää lakata kirjoittelemasta yöllä ettei tule näitä puolikkaita.)