koko sarjan kattominen putkeen antaa vähän uutta perspektiiviä. lähinnä huomaan vielä selkeämmin kuin ennen, miten jokainen tuotantokausi on oma kokonaisuutensa ja miten kaikilla on omat tunnelmansa ja miten hätkähdyttävän paljon ne eroavat toisistaan. en pystyisi varmaan edes selittämään sitä, mutta kun Lostia katsoo niin sitä ei voi olla huomaamatta.
mua oikeastaan hämmentää miten vähän oon väsynyt. siitä on ikuisuuksia kun olen viimeksi pystynyt kunnon yövalvomiseen ja olisin kuvitellut jo simahtaneeni. eipä sillä ettenkö olisi pilkkinyt oikein huolella silloin tällöin. yöpahoinvointi tuli vähän yllätyksenä, mutta varmaan se on hyvää treeniä tulevia talvisia aikaisia aamuja varten.
musta alkaa tuntua että suurin osa kaikista Lostissa nähdyistä vaatekappaleista on jossain vaiheessa veren peitossa. ja jos joskus maratonisoin uudestaan, voisin ottaa ylös monessako 120:stä jaksosta joku kuolee ja kuinka moni kuolee räjähtämällä xD
sitä alkaa kyllä arvostaa nukkumistakin ihan uudella tavalla kun on päättänyt valvoa.
