Shit happens, shit stays.
Ouu, taas tää kasautuu.
En halunnu nähä sitä ihmistä ku ne kävi meillä.
Ja joulukski lähin tänne ettei tarvis.
JA SE SAATANA EI MUISTA MITÄÄN!? MIKÄ VITTU SILLÄKI ON PÄÄSSÄ VIKANA. Tai no tiiän kyllä mikä sitä vaivaa.
Aivosyöpä. Eivaan toivon et sillä olis joku sellane.
Menisin nauraa sille sen kuolinvuotelle et 'Hei, muistatko sen kauniin päivän? Ainii, eihän sun tarvi. Tuhosit mun elämän jo.'
Ei se oikeestaa tuhonnu. Vaan siitä lähti tää ihme paska.
Kun ei mitään osaa tehdä.
Marttyyri.
No ehkä minäki.
Ei ees ole iso juttu, tai ei olis enää.
Mut sillon oli. Järkytys oli pienone.
Fire, sugar, and ice I am made, I am made.
Here is December, everyday.