Me olemme kaikki sidottu toisiimme tuhansin pienin hopealangoin.
Halusimme tai emme. Joskus, etenkin nuorena haluaisi katkoa ne langat
poikki ja olla ihan irti. Joskus ne langat ovatkin tukahduttavia köysiä,
joiden puristukselta ei voi hengittää. Mutta niita ei voi katkoa, niitä
voi löysätä, niiden kanssa voi elää, mutta sinä et koskaa pääse
läheisistäsi irti. Me olemme kaikki sidottu tuhansin hopelalangoin
heihin jotka rakastavat meitä, ja joita me rakastamme. rakkautta ei voi
tuhota vaikka yrittäisi.