"Kun on kerran löytänyt musiikin voiman, ei paluuta enää ole. Tilanne on samanlainen kuin silloin, kun on vetänyt ensimmäisen kerran käteen. Sitä ei pysty lopettamaan. Korkki on avattu ja vaahto purskuaa ulos valtavana suihkuna, paineella, joka repäisee oven kahvasta kiinni pitävän kädestä, joka kiskoo saranat sijoiltaan ja jättää jäljelle vain tyhjänä ammottavan aukon. Tiedättehän te sukellusvene-elokuvat, joissa alukseen on osunut syvyyspommi ja öljyiset miehet ryntäävät vesitiiviissä laipiossa olevalle metalliluukulle ja yrittävät sulkea sen, mutta voimakas vesiryöppy paiskaa heidät takaisin kuin kevyet kaarnalaivat.
Nackan musiikkikoulu sitä vastoin oli kuin uimista kuivalla maalla.
Samankaltaista kuin jos vanha, luiseva ala-asteen opettajatar olisi yrittänyt opettaa pojille onanointitekniikkaa liidun tahraamilla käsillään tauluun piirustaen. Ja kaiken päätteeksi istahtanut polku-urkujen ääreen ja laulanut opettavaisen runkkauslaulun."