ANSAINNUT
Niin äkkiä lähdit.
Varoitit hetken ennen.
Halunnut et rakkaittesi
itkevän hupenevaa aikaa.
Tulit ovelle vastaan,
varjonasi ystäväni,
pinnistit voimasi tervehdykseen,
kuin se tärkeintä maailmas ois.
Kadun niin paljon.
Hetkiä, joina en sulle löytänyt aikaa,
jota luulin olevan loputtomiin.
Kun vein sinut kävelylle tienlaitaan
sen sijaan että olisin vienyt metsään,
jonka tuoksuja niin rakastit.
Kertosäe:
Olisit ansainnut sen.
Yhden minä tiedän,
me tapaamme vielä.
Tässä maailmassa kenties,
jos sielumme vaeltavat.
Jos taivas on totta,
sinä odotat minua siellä
mitä olenkaan vailla ilman lämpöäsi...
Sinä olisit ansainnut sen.
Olisit ansainnut sen
Toivon, että sinut vielä löydän
Toivon, että sinut vielä nähdä saa-aan
Sä lähdit liian aikaisiin,
Sä.. Lähdit liian aikaisin.
Luulin, että meillä on vielä aikaa
Halusin sinua hoivaa, rakastaa yli taivaan
Halusin nähdä sinun hymysi jonka minä sain aikaa
Kertosäe:
Olisit ansainnut sen.
Yhden minä tiedän,
me tapaamme vielä.
Tässä maailmassa kenties,
jos sielumme vaeltavat.
Jos taivas on totta,
sinä odotat minua siellä,
mitä olenkaan vailla ilman lämpöäsi...
Sinä olisit ansainnut sen.
Olisit ansainnut sen
Joka kerta kun yö tulee
Itken itseni uneen
Toivon että aamulla seisot siinä iloisenaa
Mutta, sen sijaan näinkin tyhjän seinän
Mietin, miten joku voi lähteä liian aikaisin
Niin nuorena kohdata kuoleman tien
Elämä pitäisi kulkea arvokkaasti, tuli mitä tuli, meni mitä meni
Ei pitäisi kenenkään lähteä liian aikaisin
Olisit ansainnut sen.
Yhden minä tiedän,
me tapaamme vielä.
Tässä maailmassa kenties,
jos sielumme vaeltavat.
Jos taivas on totta,
sinä odotat minua siellä,
mitä olenkaan vailla ilman lämpöäsi...
Sinä olisit ansainnut sen.
Olisit ansainnut sen
Olisit ansainnut sen.
Yhden minä tiedän,
me tapaamme vielä.
Tässä maailmassa kenties,
jos sielumme vaeltavat.
Jos taivas on totta,
sinä odotat minua siellä,
mitä olenkaan vailla ilman lämpöäsi...
Sinä olisit ansainnut sen.
Olisit ansainnut sen