jo elis on alle kuukaus ni sit oon tubla isukki, päivät kulkee kuin luoti juna ja odotan jotta koska tuo eukko parkasee sairaalaan. ikäväni kotia kohti on kasvanut viimeisen kahden kuukauden aikana kuin karhun poika kesässä, ei perkele en olisi uskonut että mieli voi lapissa näin alas painua...????
mut mikä perkele mut tänne sin? no se saatana viina piru sitä karkuun tänne lähdin uuden elämän toivossa. uus elo on kaunista ja mukavaa mut nyt vaan pelottaa et jos se piru täällä iskee ni onko enään paluuta tulevaisuutee mitäköhän mun päässä taas pyörii jtaa et heikkotta.