stam1na-kadonneet kolme sanaa
Elämäni kevät kuin sulaa hulluutta, kuljen aamu taivaan alla silmät sokeina jalat rakoilla, ja sydän hakkaa kahta sataa, oli pakko vaihdoin suuntaa palaan polkuni jälkiä ja nyt on kiire sillä päivä nousee sittenkin nyt tiedän mitä sanoa. Mieleni maisemassa ainoat maa merkit ovat jättämäni syvät arvet, juoksen ja koitan suunnata kotiin mutta kuljen ristiin eksynyt poika, sulavat tunteet jäätyvät jälleen pahoja sanoja ja askel painaa, mutta musta valkoiseen maailmaan tahdon kuitenkin palata ja huutaaa.... Vihaan sinua ihminen. jäljitin sen, jäljitin sen kadonneen lauseen, vihaan sinua ihminen. Kadonneet kolme sanaa ,olikin jo aika vaihtaa suuntaa. Takalukossa on ovi kynnys on ylitetty viiimeistä kertaa, menneen talven lumija kaikki hiljaa haihtuneet taivaan tuuliin, päivä kääntyy ehtoon puoleen, minä käännyn selin ja isken tuulta, koska jalkoja vieläkin paleltaa mutta ei kauaa. Vihaan sinua ihminen, jäljitin sen jäljitin sen kadonneen lauseen vihaan sinua ihminen kadonneet kolme sanaa olikin jo aika vaihtaa suuntaa vihaan sinua ihminen ei minulta mitään puutu näillä mennään ei mikään muutu vihaan sinua ihminen en aio enää vaihtaa suuntaa!!!