Huonettasi vastapäätä olevan huoneen ovi on auki. Venyttelet pari kertaa ja pidät silmiä suljettuna sen aikaa. Kun avaat silmäsi, sydämmesi nousee kurkkuun. Näät sen. Näet hänet. Vastapäätä olevan huoneen ikkunasta näkyy kasvot. Hänen ihonsa on valkoinen. Viti valkoinen. Se tuijottaa sinua. Se katsoo sinua suoraan silmiin. Sitten hän laahustaa. Laahustaa hitaasti. Kohti sinua. Tuijottaen. Kiljaiset. Kiljaiset niin kovaa, kun kurkusta lähtee. Kiljaiset uudestaan. Mitään ei tapahdu, ei kuulu. Näet vain, kun hän tulee kohti sinua. Se menee suoraan läpi kaikkien tavaroiden. Kiljut, mutta ketään ei tule. Otat puhelimen viereltä. Puhelin on sulkeutunut. Jähmetyt. Tutiset kauhusta. Kun hän on vielä jonkin matkan päästä sinusta, nappaat kynän ja paperia. Kirjoitat jotain. Kiljut, näet että hän on lähellä. Pian et näe enään mitään, muuta kuin valkoiset kasvot jotka lähestyvät. Muuten kaikkialla on pimeää. Näet kasvot tarkasti. Silmät ovat katseettomat. Ne vain tuijottavat, sinua. Sinä vain kiljut, toivoen että joku tulee. Mutta kukaan ei tule. Et voi lopettaa kiljumista. Kaikki pimenee. Yhtäkkiä kiljunta lakkaa. Sinusta ei ole mitään jäljellä.Aamulla äitisi tulee huoneeseesi. Hän ihmettelee, missä olet. Hän näkee lapun sängyllä. Hän lukee sen.
"Äiti, jos et näe minua, tarkasta lähimmät kaivot"
Kopioi tämä blogiisi, tai tämä toteutuu
.