Saanko anteeks, mä myönnän et mokasin?
Mä tein sen, se pistää ja syvältä,
nää omatunnon tuskat riepottelee sydäntä.
Oon tehny monii temppui, joit ei voi käsittää.
Oon valmis parantumaan, tai ainaki yrittää.
Tällanen mä oon, minkä luonnolleni mahdan.
Herätä mut, jos liian aikasin nukahdan.
Paljon oon mokaillu, turha niist on jauhaa,
nää muistot mun pääs ei jätä mua rauhaa.
Oon ollu kusipää, paljo suruu tuottanu,
kaiken sen jälkeen sä oot muhun luottanu.
Jos elämäni kusee, kai voit auttaa?
Jos käyttäydyn tyhmästi, ni siitä huomauttaa.
Jos haluun keskustella, ota mut vakavasti.
Jos haava on syvä, paranna se varovasti.
mä rakastan sua kyl sä tiedät sen,
sua koskaan mä yksin jättäisi en,
oot mulle rakas, oot ihana ja kaikkea,
mä rakastan sua, tälläsenä naisena,
oot mun kulta ja susta pidän kiinni,
kaikesta noustaan, ei oo aika päästää irti